Avainsanaan ‘päiväunet’ liitetyt artikkelit

Pieniä hyviä hetkiä riittää.

Joskus kellarit ovat pelkkiä kellareita. Toisinaan niissä toimii improvisaatioteatteri.

Joskus teollisuusalueen rähjäisimmät rakennukset näyttävät siltä, että niissä pitäisi olla vaihtoehtoisia taidegallerioita. Mutta toisinaan vanhat teollisuusrakennukset ovat vain vanhoja teollisuusrakennuksia. Silloin voi ajatella olevansa avantgardisti tai myöntää olevansa harmittomasti eksyksissä.

On ollut päiväunia ja kesän ensimmäinen kahlaus Atlantissa.

Pienen hyvän rinnalla ovat kuitenkin ne suuret huolet, joilta ei voi välttyä, jos koittaa olla sulkematta silmiään ilmastonmuutosmatematiikalta. Luvut eivät tule yllätyksenä, mutta ne saavat miettimään, kuinka tässä kaikessa oikein käy.

Mainokset

Tämä viikonloppu on ollut lepuuttavampaa kesälomaa kuin minun viralliset kesälomani tapaavat olla.

Olen nukkunut päiväunet ennen aamiaista, ajanut metrolla vieraaseen kaupunginosaan, käynyt ruokaostoksilla aasialaisessa supermarketissa, syönyt dumplingeja Chinatownissa ja burmalaista teesalaattia Brighton-Allstonissa. Uskaltauduin kymmenhenkisen rumpubändin säestämälle afrikkalaiselle tanssitunnille. Katselin sillalta Bostonia, Cambridgeä ja niiden välissä joella puikkelehtivia pieniä purjeveneitä. Takana on tuntikausia inspiroivaa, improvisoivaa vaeltelua suuressa, helteisessä, vielä vieraassa kaupungissa, joka pian on oma.

Riemullisen kaupunkiseikkailun vastaparina on hiljainen joutilaisuus, jonka suojissa ehtii sulatella uusien ärsykkeiden tulvaa ja tehdä kaiken tekemällä ei-mitään.

Tänään annoin pitkästä aikaa sunnuntain olla sunnuntai.

Se ei tarkoita, etten olisi tehnyt lainkaan töitä, vaan etten pitänyt kiirettä enkä yrittänytkään tehdä mitään erityisen ikimuistoista. Välillä paras tapa viettää pyhäpäivää ovat pienet arkiset asiat. Päiväunet ennen aamiaista ovat luksusta.

Suomessa sunnuntai-illat ovat viime vuosina olleet omistettuja kansainvälisten kavereiden virtuaalisille kokoontumisille. Aikaeron vuoksi näinä aikoina parempia ovat aamut. Internet on siitä ihmeellinen, että sängystä nousematta voi jutella ihmisille Euroopan laidoilla.

Alkavan kolmipäiväisen työviikon päätteeksi laitan repun selkään ja suuntaan luontoon, vihdoinkin.

Näinä aikoina aivan tavalliset päivät ovat äärimmäisen harvinaisia.

Dekaani kiittää kutsusta järjesteillä olevaan workshoppiin ja lupaa yrittää ehtiä paikalle. Kaveri kauppaa lippuja Vampire Weekendin keikalle. Hetkessä löytyy toinen, joka lupaa lähteä seuraksi. Päätös ostaa lippu on helppo. Päivä alkaa ja päättyy aikavyöhykkeitä uhmaavilla palavereilla. Keskellä ruuhkaista työviikkoa löytyy hetki päiväunille. Keittiössä keskustellaan tieteen olemuksesta ja ilmastonmuutoksesta Marsissa.

Kun erehtyy aavistelemaan arjen rutinoituvan, elämä ottaa pois turhat luulot.

Asiaankuuluva elämänmuutosflunssa iski tänään.

Niinpä kömmin kotiin ja laitoin villaiset siilisukat jalkaan. Illan ohjelmassa on tosi-tv:tä ja torkkuja. Sängyn pohjaltakin voi onneksi fiilistellä sitä, että Kassi-artikkelimme hyväksyttiin marraskuun konferenssiin. Yhteistyöllä otetut työvoitot, onnekkaiden sattumien ohella, ovat menestyssuosikkejani.

Jos liikutte kulmilla, tuokaa kanakeittoa.

Paras on pienissä hetkissä, kuten mielettömän maukkaan appelsiinimehun juomisessa.

IIE:n virkailija ohjeistaa aktiivisuuteen kunnollisen akateemisen ohjauksen turvaamiseksi: It might take a little pushing but I know you scandinavian women are good at that. Syksymmällä hän lupaa kutsua kaikki uudet Fulbrightit kotiinsa aamiaiselle sekä katsomaan naapuruston seinämaalauksia.

Ohjaaja kannustaa nauttimaan kesästä, sillä syksyllä tekemistä tulee olemaan paljon. Olemme yhtä mieltä, että siitäkin tulee hauskaa, mutta, myönnetään, a different kind of funTyöpisteestäni South Hallin uumenista kuulee, kun pihan toisella laidalla Campanilessa soitetaan keskipäivän konserttina Yesterdayta.

Opiskelijaryhmä harjoittelee kannustushuutoja: Tell the whole damn world this is bear territory. Keskeinen oppi on, että karhukannustuksia huutaessaan ei kannata vain yliopiston jalka- ja koripallojoukkueita, vaan myös itseään. Go Bears.

Telegraphia pitkin kotiin kävellessä elämä tuntuu elokuvan loppukohtaukselta, vaikka oikeasti kyse on vasta preludista. Työviikon päättymistä ja jetlagin kukistumista on perusteltua juhlistaa palkintoiltapäiväunilla.

Seuraavaksi kiipeän runopuuhun.