Avainsanaan ‘Pixar’ liitetyt artikkelit

Perjantaina kannoin matkatavarat hostellista uuteen kotiin.

Emeryvillen pullantuoksuisesta IKEAsta löytyi tunnissa kaikki ostoslistan asiat, myös pohjoismaiset kriteerit täyttävä pussilakana. Retken suurin saavutus oli olla hankkimatta mitään mitä ei pitänytkin, vaikka tarjolla olisi ollut hallikaupalla halpoja ja hauskoja asioita. Kotimatkalla bussi ajoi Pixarin päätoimiston ohi.

Viikonloppuna hankin vihdoin kitaran sen tilalle, jonka kaula katkesi tapaturmaisesti takavuosien muutossa. Seuraavaksi pitää opetella soittamaan.

Tänään on amerikkalainen vappu. Vietän sitä tällä kertaa, yltiöamerikkalaiseen tapaan, kotitoimistopäivän merkeissä.

Mainokset

Keväällä review-kierrokselle lähetetty artikkelimme palasi eilen hylkyleima kannessaan. Se on vääjäämättä pettymys. En pidä torjuvista tuomioista, mutta olen huomannut, että niissä on ainakin kolmenlaista hyvää:

Ensinnäkin, torppaus on tehokas tarkistuspiste. Harmistus kertoo, että välittää siitä, mitä tekee. Jos joskus tulee päivä, jona hylkytuomio ei tunnu miltään, tiedän ryhtyä viipymättä järjestelemään elämää uuteen uskoon.

Toiseksi, pettyneenä huomaa arvostaa ympäröivää parhuutta. On vaikea rypeä kiukussaan, kun istuu työviikon päätteeksi kuuntelemassa sisäpiiritarinoita Pixarin taideosaston esikuvista ja seikkailuista. Ylämäkeen tarpomisen jälkeen jalkojen juuressa avautuva merinäköala nostaa hymyn kasvoille ja asettaa asiat mittasuhteisiinsa.

Kolmanneksi, pettymys on polttoainetta. Se nostattaa taistelutahtoa. Vaikka tutkijan työnkuva on kirjava, luovuttaminen ei kuulu toimialaamme.

Arkinen hullunmylly alkaa saavuttaa tavanomaisen eeppiset mittasuhteet.

Olen ottanut tavaksi harjoitella kieltäytymistä kävelemällä Sproul Plazan läpi lounasaikaan. Aukio on opiskelijatoiminnan ja aktivismin ydin. Sen ylittäminen ruuhka-aikaan ottamatta vastaan yhtäkään flyeria on haastavaa mutta mahdollista.

On kuitenkin paljon sellaista, mille on hyvä sanoa kyllä hetkeäkään epäröimättä.

Berkeleyn >play-konferenssiin osallistumisen voisi perustella puhtaasti ammatillisella mielenkiinnolla, vaikkei oikea uteliaisuus erottelekaan elämää selvärajaisiksi hiekkalaatikoiksi. East Bay Mini Maker Faire edustaa asioita, joita akatemiasta joskus tuntuu puuttuvan. Onneksi tänäkään syksynä ei tarvitse elää vain yhdessä todellisuudessa.

Eilen minut houkuteltiin ostamaan lippu Pixar-näyttelyn erikoistapahtumaan. En ollut vastahakoinen, sillä viikonlopun aloittaminen suuntaamalla Kohti korkeuksia on ehdottoman hyvä suunnitelma. Viime vuosien vaikuttavimmat elokuvakohtaukset ovat hämmentävän usein löytyneet juuri Pixarin filmeistä.

Tylsistymisen uhkaa ei tosiaan olisi ilman kadulla kirmaavia leijoniakaan.