Avainsanaan ‘poikkitieteellisyys’ liitetyt artikkelit

 

Kolmessa kuukaudessa ei ehkä ehdi rakentaa siltaa matematiikasta sosiaalipsykologiaan, mutta yllättävän pitkälle tänä kesänä on päästy.

Välillä pujahdan kenttätutkimusmoodiin. Silloin tarkkailen työkavereita kuin antropologi vierasta heimoa, jonka käytännöistä on tarkoitus ottaa selvää.

Joskus käydään lounaalla ja jutellaan kuin vanhat ystävät. Keskustelu rönsyilee. Kehitellään parasta strategiaa luovia tulevaisuuteen. Siinä sivussa pohditaan, ovatko vuodenajat sittenkään hyväksi ihmisille.

Ja sitten on näitä iltoja, joina syödään taiwanilaiseen tapaan valmistettua munakoisoa, tulista kalaa ja safety chickeniä. Joku kertoo tarinan Putnam-palkinnoista ja kotiin tullessaan oppii Wikipediaa lukiessaan jotain myös siitä, kuinka harvinaislaatuinen hahmo entisen kodin omistaja oikeastaan onkaan – yksi kahdeksasta kautta aikojen.

Syksyyn ja Suomeen suunnatessa aion kiinnittää yllä olevan kuvan työpöytäni läheisyyteen, muistuttamaan, että välillä on parempi jättää todellisuus omaan arvoonsa ja yrittää ajatella kuin matemaatikko.

Lapsena meillä oli hiekkakasa, ei laatikkoa.

Filosofisesti laatikko ja kasa eroavat toisistaan radikaalisti. Siinä missä hiekkalaatikoiden laidat asettavat leikille selvät rajat, hiekkakasa sulautuu osaksi ympäristöään. Koska laitaa ei voi osoittaa, se ei ole leikin kannalta keskeinen.

Tänään mielessäni pyöri vanha ajatus siitä, vaikuttaako hiekkakasalla leikkiminen ihmiseen perustavasti eri tavalla kuin hiekkalaatikkoleikki. Olisi houkuttelevan mehukasta selittää poikkitieteellisyys hiekkakasan tekosiksi – jos ei lapsena opi välittämään rajoista, ei aikuisena koe tarvetta suhtautua akatemiisiin tai ammatillisiin hiekkalaatikohin suurella vakavuudella.

Jos teoria pitää paikkansa, Berkeleyssä on paljon hiekkakasataustaisia lapsia. On mukavaa, kun kukaan ei kyseenalaista intoani kimpoilla pitkin kampusta mielenkiintoisilla luennoilla. Tämän päivän tutkimusretkellä opin, mitä yhteistä on yrittäjillä ja merirosvoilla.