Avainsanaan ‘poreallas’ liitetyt artikkelit

Suunnitelmat kesälle ja tulevaisuudelle selkenevät vähitellen. Sitä odotellessa ei pitäisi liikaa hermoilla.

Onneksi arkipäiviin ja niiden lomaan mahtuu sellaista hyvää elämää, jonka ansiosta on helppo pysyä hetkessä.

Hiihtolomallakin kannattaa herätä aikaisin: Kun vuorilla on satanut lunta koko yön, olemme hissijonossa ensimmäisten joukossa. Koskematon puuteri palkitsee. Päivän päätteeksi majatalon afterskissa on tarjolla kakkua, ja siskon uimatreeniohjelman ansiosta myös porealtaan lämpöä.

Matkustusrumban jälkeisenä päivänä kaveri soittaa kitaradebyyttinsä paikallisella musiikkiopistolla. On mukavaa olla kotikulmilla ja istua sohvan nurkassa höpöttämässä niitä näitä, kuin sunnuntaihengauksessa konsanaan.

Työkavereilta lahjaksi saadun kuumailmapallolennon varjolla lähdetään koko viikonlopuksi viinilaaksoihin nautiskelemaan. Taas yksi lapsuusunelma toteutuu, kun leijaillaan auringon noustessa tuulen vieminä. Uusiovierailulla Russian River Brewing Companyyn maistellaan läpi kaikki 19 olutta, pieninä annoksina. Seuraavana päivänä käydään punapuumetsässä sunnuntaikävelyllä.

Sitten järjestetään lettukestit.

Ja nyt opetan yhtä kämppiksistäni neulomaan sukkaa. Pikkuhiljaa nurjat ja oikeat alkavat sujua.

Photo 22.3.2014 7.18.15

Tämänkertaista Berkeley-elämää on jäljellä enää kaksi kuukautta. Aion käyttää ne hyvin.

Sain siskolta myöhäisenä syntymäpäivälahjana uudet uimalasit. Ne näyttävät todella typeriltä, mutta mitä siitä, kun ne päässä on uskomattoman kiva uida.

Image

Ulkomaiset uimahallit ovat aina elämys, sillä ne ovat omiaan nostamaan kulttuurierot pintaan. Etikettiä on noudatettava, mutta sen yksityiskohdat saa usein selville vain tahattomilla sääntörikkomuskokeilla.

Täällä poreallas on kuumempi kuin sauna. Kummassakaan ei saa venytellä. 

Jos uimaradalle mennessä altaassa on jo joku toinen, on odotettava, että hän saapuu kohdalle ja kysyttävä, sopiiko tulla samalle radalle. Sitten sovitaan, uidaanko ympyrää, kuten Suomessa on tapana, vai halkaistaanko rata kahtia niin, että kumpikin ui edestakaisin omalla puolellaan.

Torstaina rouva, jolta asiaa tiedustelin, kysyi, olenko oikeasti hidas uimari. Kysymys tuli sen verran syyttävässä rekisterissä, että katsoin paremmaksi vastata vain myöntävästi ja häiriötä pahoitellen, alkamatta selittämään, että olin tullut polskimaan enemmän iltapäiväzenin kuin räväkän treenin merkeissä, enkä siksi halunnut mennä tukkimaan nopeampia ratoja.

Uima-altaan äkäpussi tuli mieleeni Arno Kotron oivallista kolumnia lukiessa:

Muistatko kun olit kolme, ja yritimme opetella kahta kaikkein vaikeinta sanaa, kiitos ja anteeksi? Aikuisten pelikentillä ne ovat yhtä tiukassa kuin ekaluokan välitunnilla.

Käytä sinä niitä. Ja kun sinulle myöhemmin opetetaan sanaluokkia, älä aina usko kaikkea: kiitos ja anteeksi ovat oikeasti teonsanoja, vieläpä isojen tekojen sanoja.

Se, mikä pitää paikkansa amerikkalaisessa uimahallissa, on totta paljon laajemmin: Anteeksipyyntö on kannattava toimenpide usein silloinkin, kun on oikeasti pahoillaan vain siitä, että toinen on syyttä suotta tuohduksissaan.

Päivässä ehtii paljon, esimerkiksi siirtyä helteestä viileään tihkuun.

Aivan läheltä universumin keskipistettä löytyi peikko, lounasta, Lenin sekä vaateoivallus, jota ei voi jättää noteeraamatta. Etelämpää valtameren rannalta löytyy sumua, Kaamasen kyläkaupan mieleen palauttava myymälä sekä poreallas. Onneksi lämpimän kuplakylvyn hohto kestää aikaa paremmin kuin ilotulitteet.

Elokuvia emme tänä iltana katso, koska aiemmat asiakkaat ovat varastaneet kaikki dvd-soittimet. Tämä asiantila todettiin respassa pahoitellen: Because, you know, people suck.