Avainsanaan ‘rakentaminen’ liitetyt artikkelit

Tänään on ollut enimmäkseen rauhallista, enimmäkseen sunnuntai.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana yrittäjyys on kasvanut minua ympäröivässä todellisuudessa isoksi ja oleelliseksi ilmiöksi. Enimmäkseen olen ollut innoissani, mutta välillä on ihmetyttänyt, eikö kohta enää ole okei seistä jättiläisten harteilla ja jatkaa rakentamista sen sijaan, että ryhtyy luomaan jotain aivan uutta.

Vaikuttaa siltä, että vapautta ja merkitystä korostava tapa ajatella työtä alkaa kypsyä pisteeseen, jossa nähdään käärepapereiden ja muodon taakse, asian ytimeen. White hot truth pahoittelee virka-aikalaisten morkkaamista ja toteaa, että ratkaisevaa on yritteliäisyys, ei se, minkälaisella kentällä toimii. Toimimiseen ei aina tarvita toiminimeä. Jollain tavalla juuri tämän me halusimme ilmaista järjestämällä kesäpäiväleirin.

Samoilla linjoilla on tänä viikonloppuna ollut myös kavereiden Avoin yritys, jonka viimeisimmässä kirjoituksessa kehotetaan hyvin: ”Vaalikaa siis kipinöitänne — ja kun maailma tuo eteen kipinän kasvua tukevia mahdollisuuksia, menkää fiiliksen mukaiseen suuntaan ja katsokaa ottaako innostus tulta alleen. Hyvätunnelmaiseen porukkaan hakeutuminen nostaa todennäköisyyttä niin oman kuin muidenkin innostuksen kasvuun.

Tärkeää on löytää sellaisia juttuja, joihin tahtoo panostaa, ja ihmisiä, joiden kanssa uskaltaa satsata ja joiden tukemana suoriutuu niistäkin päivistä, joina tekisi mieli ryömiä sängyn alle piiloon. Kaliforniassa on. Niin on Suomessakin. Mutta kaikkialla ei voi olla yhtä aikaa.

 

 

 

Tänään luennolla käsiteltiin Mark Weiserin ja kumppaneiden varhaisia ubiikkivisioita. Xeroxin PARC on ollut vahva esimerkki siitä, miten tutkimalla voi muuttaa maailmaa.

Jäin luennon jälkeen miettimään, miksi niin harvoin tunnen tarvetta sanoa samaa sosiaalitieteellisemmin painottuneesta tutkimuksesta. Teknologit rakentavat teknologiaa – mitä me yhteiskuntatieteilijät rakennamme, vai purammeko vain?

Mieleen palautui Pauliina Seppälän kirjoitus viime marraskuulta, jossa osuvasti todetaan, että jolleivät yhteiskuntatieteilijät suostu keskustelemaan mediassa yhteiskunnallisista kysymyksistä, joku muu kyllä suostuu. En epäile, etteikö Jollain Muulla voisi olla arvokasta sanottavaa, mutta niin pitäisi olla yhteiskuntatieteilijöilläkin.

Siksi täytyy vastata myöntävästi, kun City-lehti haluaa kommentin. On myönnyttävä silläkin uhalla, että journalistien kanssa keskusteleminen voi ajoittain olla vaikeaa.