Avainsanaan ‘ratikka’ liitetyt artikkelit

On liian monta viikkoa siitä, kun viimeksi levitin joogamaton lattialle ja asettauduin kolmijalkaiseen koiraan hengittämään huolet pois. Jokin joogasta on kuitenkin läsnä koko ajan.

Kiireisen aikataulun keskellä yksittäiset hetket ovat rauhallisia, kun niihin vain malttaa pysähtyä. Sanomalehteä lukiessani ja käsiä tiskivedessä uittaessani koitan keskittyä siihen, että olen kotona. Luen ratikassa pyörivät runot. Ja vaikka säntäänkin yhdeltä reissulta toiselle, tiedän jostain välistä aina löytyvän sen hetken, jolloin saa loikoilla rantakallioilla kiireettä tai ajatella junassa keskeytyksettä.

Harmaan taivaan alla, sateessa liikennevaloissa seistessä huomaan ahdistukset ja pelot – ja annan niiden sitten mennä, tuomitsematta. Kirkasvalolamppu muistuttaa, ettei syksyn lähestyessä tarvitse leikkiä sen reippaampaa ja rohkeampaa kuin on.

Hymyilen, kun näen, että joku on tussannut alikulkutunnelin seinään oivalluksen: Hengitys on kotonaan kaikkialla.


Mainokset

Tämän viikonlopun erikoisuus ovat olleet harvinaiset kulkuvälineet. Lepoa on vain liikkeessä.

Perjantai-iltana ajeltiin pitkin San Franciscon katuja riemukkaalla raitiovaunulla eli vanhan ajan avoratikalla, joka vapausasteiden kasvattamiseksi oli nostettu pyörille. Juhlistettiin viime viikonloppuna valmistuneita maistereita, kiireisestä keväästä suoriutumista ja sitä, miten toukokuut ovatkin aina aivan omaa luokkaansa.

Eilen Maker Faire hämmästytti suuruudellaan ja kekseliäisyydellään. Kaikkein parasta oli kuitenkin se, että parkkipaikalta tapahtumapaikalle pääsi ilmaisella koulubussilla. Kyllä vain, juuri sellaisella elokuvista tutulla keltaisella, jollaisessa matkaaminen on ollut tämän kulkuvälinenörtin toivelistalla vuosikausia.

Myös tämä päivä kului bucket listin parissa, kajakoimassa Sausalitossa, kelluvien kotien ja lungien mereneläväisten keskellä. Merivesi pärskyi, aurinko paistoi, stressistä ei ollut tietoakaan.