Avainsanaan ‘rauha’ liitetyt artikkelit

Kalifornia on seikkailuja ja yllätyksiä.

Täällä on paras odottaa odottamatonta, kuten siskon matkoillaan ikuistamassa katutaideteoksessa neuvotaan. Koskaan ei tiedä, milloin San Franciscoon saapuu kirjakiertueelle kollega YK-ajoilta. Siitä sen sijaan voi olla melkein varma, että Iron & Wine yllättää keikallaan tavalla tai toisella.

Image

Mutta Berkeley on myös rauhaa ja rutiineja.

Arkipäivinä toimistolle voi kävellä aamuauringossa, juoda teetä ja lukea New York Timesin verkkoversion, väkertää artikkelikäsikirjoitusten parissa häiriöttä, syödä melkein aina samoissa paikoissa vaikka muitakin olisi, ja käydä kotimatkalla urheilemassa. Keskellä viikkoa on usein parasta yrittää olla se tylsä tyyppi, joka menee ajoissa nukkumaan.

Taikuus tapahtuu tavanomaisen lomassa, esimerkiksi silloin, kun lounaalta palatessa Sproul Plazalla esiintyy a cappella -ryhmä, marssiorkesteri, tai ennalta tuntematon tanssiseurue. 

Mainokset

Erätulilla kuullun linjauksen mukaisesti ruskaretken merkitys ei ole se yksi punainen varpu.

Rinkka selässä kuljetaan askel kerrallaan. Mustikan poimiminen antaa syyn pysähtyä huomaamaan ympäröivä kauneus ja rauha. Ihmetyttää, miksi päiviin tavallisesti kuuluu niin paljon muutakin, vaikka tämä olisi tarpeeksi.

Arkeen palatessa Palo Aallon työläistä hemmotellaan sinisellä taivaalla. Työpaikan aulassa keskustellaan pian starttaavan yrityksen uusimmista kuulumisista ja tekeillä olevista tutkimuspapereista. Hetken verran on helppo uskoa Steveä: Täällä on tekeillä jotain taianomaista. Tiedän epäilyksettä, että haluan olla osa sitä.

Päivän päätteeksi vaaleankeltaisessa Kruununhaassa ystävää odotellessa katselen ikkunasta sisäpihalle. Muistelen sitä valtavaa onnentunnetta, kun oivalsin samassa pihassa kahdeksan vuotta sitten tämän olevan nyt minun yliopistoni. Oma se on vieläkin, tärkeä vaikkei ainoa.

Kun kaikesta huolimatta on kamalan helppoa haluta olla Toisaalla, koitan muistaa, että olosuhteitaan voi muuttaa muutenkin kuin muuttamalla pois.

Pörssiyritykset tekevät osavuosikatsauksia kvartaaleittain. Minä päätin tehdä pienen välitilinpäätöksen ensimmäisen Amerikassa vietetyn vuosikahdeksanneksen päätteeksi.

Kuudessa viikossa vieras ehtii muuttua tutuksi, seikkailu arjeksi. Vuosikahdeksannessa ehtii syntyä rutiineja, tottumuksia ja paikallistietämystä. Osaan pieniä asioita, joita yleensä unohtaa arvostaa, jos asuu pitkään samassa paikassa – esimerkiksi tietoa siitä, mitä katua pitkin kannattaa pyöräillä kotiin, ettei joudu tarpeettomaan ylämäkeen tai ajamaan liikennettä vastaan, tai varmuutta siitä, mitä appelsiinimehua haluaa aamulla juoda.

Vauhdin hidastamisesta on kummunnut fiilis siitä, että aikaa on ja se riittää kyllä kaikkeen oleelliseen. Olen lennättänyt leijaa, hengittänyt turhaumia ulos joogatunnilla ja kävellyt kenkäni pilalle. Olen tottunut käymään kirjastossa ja tanssitunnilla, mutta myös harjoitellut tosi-tv:n katsomista sohvalla istuen ja peiton alle jäämistä, vaikka lähistöllä olisi tarjolla useita mielenkiintoisia tapahtumia.

En muista, koska olisin viimeksi elänyt näin kaikkinaisessa rauhassa. Tahdon keksiä keinon säilyttää tämän tunteen talven yli.