Avainsanaan ‘reppu’ liitetyt artikkelit

Tänään annoin pitkästä aikaa sunnuntain olla sunnuntai.

Se ei tarkoita, etten olisi tehnyt lainkaan töitä, vaan etten pitänyt kiirettä enkä yrittänytkään tehdä mitään erityisen ikimuistoista. Välillä paras tapa viettää pyhäpäivää ovat pienet arkiset asiat. Päiväunet ennen aamiaista ovat luksusta.

Suomessa sunnuntai-illat ovat viime vuosina olleet omistettuja kansainvälisten kavereiden virtuaalisille kokoontumisille. Aikaeron vuoksi näinä aikoina parempia ovat aamut. Internet on siitä ihmeellinen, että sängystä nousematta voi jutella ihmisille Euroopan laidoilla.

Alkavan kolmipäiväisen työviikon päätteeksi laitan repun selkään ja suuntaan luontoon, vihdoinkin.

Mainokset

Olen uudesta syksystä innoissani kuin fuksi tai se takavuosien tarinan pikkutyttö, jolla oli reppukin vielä ostamatta.

Suomalaiset yliopistot tarjoavat loistavia resursseja ja kokemukseni mukaan lähes rajoittamatonta vapautta. Se onnellinen sekamelska, jota olen elänyt viimeiset seitsemän vuotta, ei olisi ollut mahdollinen missään muualla. Minua on hyvin harvoin kielletty tekemästä mitään. Välillä on kuitenkin mukavaa, jos kaikkia taikoja ei tarvitse tehdä itse.

Geneveen mennessä en odottanut opinnoilta paljoakaan. Sain odottamattomasti oivaltaa, miten hyvää opiskelu ja ennen muuta opetus voi parhaimmillaan olla. En tiedä, olisinko koskaan ryhtynyt jatko-opiskelijaksi, ellen olisi ensin päätynyt Mathilde Bourrierin ja Karine Lempenin kaltaisten, Berkeleyssäkin opiskelleiden, naisten oppilaaksi.

Tänne tullessa tilanne oli toinen. Vaikka pidän puuterilunta, kielitaitoa ja uteliaisuutta uudelle edelleen hyvinä syinä lähteä uusiin paikkoihin, muutin maailman kääntöpuolelle myös akateemisin perustein. Tiesin olevani tulossa loistavaan yliopistoon, tekemään töitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät mistä tutkimuksessani on kysymys.

Geneven aikojen perusteella olen osannut kaivata sitä elävää ja intoa kipunoivaa akateemista kulttuuria, jollainen täälläkin on. Kolmea kurssiani, joista kaksi alkoi tällä viikolla, vetää kolme hienoa miestä: täkäläinen ohjaajani Coye Cheshire, sosiologian laitoksen Robb Willer ja BiDin Björn Hartmann.  Luennot ovat olleet kuin sade pitkän kuivan kauden päätteeksi.