Avainsanaan ‘riemu’ liitetyt artikkelit

Radiohiljaisuus päättyy yleisön pyynnöstä.

Ennen uuden kevään uusiin ajatuksiin rientämistä palataan hetkeksi Töölön postiin, jossa naapuruston mummut yltyivät joulun alla kehumaan ystäväänsä:

Hänkin tykkää hyvästä viinistä, ja nauttia.
Ja huumorintaju! Ettei aina vaan voivotella ja voivotella.
Se on ihanaa löytää niin samanhenkinen ystävä.

Mummut puhuivat yhdestä hienosta henkilöstä, mutta tarina on vähintään yhtä totta monikossa.

Kun ei aina vaan voivotella ja voivotella, selviydytään pitkän talven pimeistä illoista teen ja villasukkien voimalla. Joulu vietetään silloin, kun hetki on otollinen. Myöhästyneellä kesälomalla suunnataan niin kauas kuin on mahdollista. Kotimatkalla iloitaan siitä, että arki on niin hyvää, että sitä voi tulla ikävä.

Ja sitten on vielä se, ettei missään ole niin riemullista kuin Suomessa kaikkivoivan kevätauringon paistaessa.

Mainokset

Matkustamme satukirjojen ja tositarinoiden läpi.

On metsiä, joissa juoksee kauriita ja kalkkunoita. On hellettä, joka lämmittää järviveden niin kuumaksi, että sieltä noustessa nelikymmenasteinen ilma tuntuu hetken viileältä. On myös Atlantin rannikko, jolta löytyy maileja pitkä silta-tunneli-kompleksi, uimarantoja ja ylikukkeudessaankin viehättävä vanha majatalo. Vuokra-autosta irtautumalla pääsee pitkän matkan bussien todellisuuteen. Se on erilainen ja tähän väliin passeli.

Mutta on näissä saduissa ahdistavatkin puolensa.

On aikuisia, jotka eivät tahdo syödä salaattia ateriansa kanssa. On perheitä, joiden mielestä korkea pino donitseja on käypä aamiainen – eikä näytä siltä, että niin olisi vain lomaoloissa, poikkeuksellisena kurittomuusherkutteluna. On kuumuutta, joka lamauttaa heti kun nousee autosta ja öitä, joina herää elämänmuutosajatuksiin. Ennen kaikkea on pohjoismaisia uutisia, jotka ovat totta vaikkei sitä tahtoisi uskoa.

Tänä kesänä tositarinoihin kuuluvat onneksi myös uskallus ajaa viisikaistaisia moottoriteitä, Top Gunin katsominen VHS-kasetilta sekä pizzeriasta löytyvän Pacman-pelikoneen aiheuttama syvällinen riemu.

Kaipuu

Posted: 28/08/2010 in Uncategorized
Avainsanat:, , , , , ,

Se, että viime viikkoina on melkein joka päivä tullut hetkiä, joina tekee mieli hyppiä ja hihkua silkasta olemassaolemisen riemusta, ei tarkoita, etteikö olisi paljon sellaista, mitä kaipaa kotoa.

Tottakai on, ihan valtavasti: iltapäiväkerhoja, afterbailoja, ruuhkaisen riemukkaitta hassuperjantailounaita, sadepäivän lettukestejä, kantakaupungin kommuuneja, teekuppi kädessä työkavereiden kanssa käytyjä keskusteluja syvistä kysymyksistä, sunnuntaihengauksia, iltakävelyjä Taivallahden rannassa, savusaunan löylyjä, Stadikan mummoja, palautekeskusteluja perhepiirissä, toista kouluvuottaan aloittavaa kummipoikaa, kollektiivisia auringonnousuja ja joskus jopa sitä ilmaisjakelulehtien jakajaa, joka Kampin metroasemalla jaksaa hymyillä jokaiselle ohikulkijalle harmainakin aamuina. Lista joistakin hyvistä asioista on pitkä jollei loputon.

Olen kuitenkin päättänyt, että tänä vuonna en lopeta appelsiinien syömistä vain siksi, että niitä kuoriessa on pysähdyttävä ja silloin ikävä voi yllättää. Muutaman tärkeän ihmisen kanssa joitakin vuosia sitten tehdyn linjauksen mukaisesti on osattava olla onnellinen siitä, että on mitä kaivata.