Avainsanaan ‘rohkeus’ liitetyt artikkelit

Tänä kesänä arjen luksusta on olla esikuvallisten naisten suojatti. He ovat vähän kuin Tove, Edith ja Armi.

Työpaikan naiset kirjoittavat kirjoja, uskovat kysymisen voimaan ja tuovat keskusteluihin kriittisiä näkökohtia ajamatta muita puolustusasemiin. He eivät piileskele, eivätkä pelkää ottaa tilannetta haltuun. He nauravat ja innostuvat usein. He käyttävät aikaansa harkiten, sillä vitkastelu on menneisyyteen kuuluvaa ylellisyyttä.

Joogakoulun naiset kannustavat rohkeuteen ja kärsivällisyyteen. Heidän ohjauksessaan koetellaan ja venytetään mahdollisen rajoja, vähän kerrallaan. Polvitaipeen levätessä olkapäällä, vääntämättä tai pakottamatta, mieleen palaa kysymys muutaman päivän takaa.

What else can you do that you thought was impossible?

On liian monta viikkoa siitä, kun viimeksi levitin joogamaton lattialle ja asettauduin kolmijalkaiseen koiraan hengittämään huolet pois. Jokin joogasta on kuitenkin läsnä koko ajan.

Kiireisen aikataulun keskellä yksittäiset hetket ovat rauhallisia, kun niihin vain malttaa pysähtyä. Sanomalehteä lukiessani ja käsiä tiskivedessä uittaessani koitan keskittyä siihen, että olen kotona. Luen ratikassa pyörivät runot. Ja vaikka säntäänkin yhdeltä reissulta toiselle, tiedän jostain välistä aina löytyvän sen hetken, jolloin saa loikoilla rantakallioilla kiireettä tai ajatella junassa keskeytyksettä.

Harmaan taivaan alla, sateessa liikennevaloissa seistessä huomaan ahdistukset ja pelot – ja annan niiden sitten mennä, tuomitsematta. Kirkasvalolamppu muistuttaa, ettei syksyn lähestyessä tarvitse leikkiä sen reippaampaa ja rohkeampaa kuin on.

Hymyilen, kun näen, että joku on tussannut alikulkutunnelin seinään oivalluksen: Hengitys on kotonaan kaikkialla.