Avainsanaan ‘ruoka’ liitetyt artikkelit

Tällä viikolla olen ajatellut ruokaa ja nälkää tavallista enemmän, tavallista syvemmin.

Image

Luin viimein kaverin vinkkaaman artikkelin, jossa ruoditaan ruokapankkien ja leipäjonojen puutteellisuutta nälkäisten ongelmien ratkaisemisessa. Irtonainen avustuspakkaus kun ei ratkaise nälän taustalla piilevää köyhyyttä. The Stop esitellään vaihtoehtoisena, parempana tulevaisuutena, jossa ongelmiin tartutaan ruokkimalla myös sosiaalisia suhteita, eikä pelkkiä nälkäisiä suita.

Kampuksen ruokalassa huomasin kyltin, jossa kehotetaan palauttamaan metalliset ruokailuvälineet, sillä niin tekemällä voi pelastaa maailman. Näitä ei UniCafessa näe.

Kaikkein eniten olen jumiutunut miettimään 40 mahdollisuutta, joista kirjoittamastaan kirjasta kaksi Buffettia puhui keskiviikkoiltana San Franciscossa. Kirjan nimi juontaa juurensa ajatuksesta, että maanviljelijällä on uransa aikana noin neljäkymmentä kasvukautta, joina kylvää ja korjata. Jokainen niistä on mahdollisuus onnistua tai epäonnistua, kokeilla uutta ja oppia. Koska tämä on Amerikka, Buffetit eivät tietenkään tyytyneet puhumaan pelkästä maanviljelystä. Koska elämässä pitää pyrkiä merkittävään impaktiin, he haluaisivat nyt poistaa maailmasta nälän.

Ajatus 40 mahdollisuudeta pätee kuitenkin paljon laajemmin. Sen ajattelemisesta pitäisi seurata tunne siitä, että mitä ikinä tekeekään, aikaa ei ole haaskattavaksi.

Työpaikalla käydään keskusteluja, jotka tekisi mieli nauhoittaa, jotta voisi myöhemmin tarkistaa, ettei ole nähnyt unta.

Oluelle nimensä antaneesta kaupungista kotoisin oleva kollega kertoo tuohtuneena kiinalaisten keskustelufoorumeiden trolleista ja vastaa kärsivällisesti kysymyksiini nettisensuurin merkityksestä ja tehokkuudesta. Kaikkein mieluiten hän kuitenkin puhuu ruoasta, sillä mitä järkeä on elää ellei voi nauttia syömisestä.

Toiselle työkaverille Israel ei ole uutisista tuttu poliittinen umpisolmu, vaan kotimaa. Hänen huolensa Syyrian tilanteesta on siksi eri tavalla akuutti kuin minun. Se näkyy ryppynä otsalla ja tiukkoina mielipiteinä.

Kolmas on tohkeissaan, sillä hän on saanut käsiinsä hyvin toimivan, laadukkaan kynän. Se saa työn sujumaan kuin rasvattu.

Perjantai-iltapäivisin kahvihuoneessa tarjoillaan viiniä ja juustoa. Päädyn seuraamaan väittelyä Kungfutsen ja Laotsen opetuksista, hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta ja joogaguruista. Keskustelu on tuhansia vuosia vanha ja täysin ajankohtainen.

Työkaverit ajattelevat enimmäkseen eri tavalla kuin minä – ja ennen kaikkea eri asioita. Yhteinen kesä on epätodennäköinen sattumus. Kun tässä nyt kuitenkin ollaan, tekisi mieli unohtaa miten ohikiitäviä nämä viikot ovat.

It’s not that it goes too fast. It’s just that it goes at all.

Minulta kysyttiin toissapäivänä, mikä Kaliforniassa on sellaista, että täällä vierailuaikaa viettäneet tutkijanrentut haaveilevat paluusta vielä vuosia vaihtonsa jälkeen. En väitä tietäväni vastausta, mutta joitakin arvauksia minulla on.

Ensimmäinen ja ilmeisin on ilmasto. Kaliforniassa ei ole kaamosta. Vaikka aamut ovat usein sumuisia ja tuuli viileä, sininen taivas on jokseenkin päivittäinen näky. Täällä ei ole niin kuuma, ettei jaksaisi tehdä töitä, muttei myöskään niin kylmä, ettei huvittaisi poistua kotoa. Keli on sellainen, että takapihan ylikasvaneesta puutarhasta saattaa talkoovoimin löytyä kivinen patio.

Toinen ja tärkeämpi on ilmapiiri – niin kaupungissa kuin kampuksellakin. En osaa kiteyttää tunnetta hyvästä draivista sanoiksi, mutta ne, jotka ovat täällä eläneet, tietänevät, mitä tarkoitan. Ihmiset suhtautuvat häpeilemättömällä innolla siihen, mitä tekevät. Ei ole noloa välittää asioista, joiden parissa päivänsä puuhaa. Tekemisen meininki on vahva. Lisäksi alue on niin kirjavaa porukkaa pullollaan, ettei siitä mitä muut ajattelevat tule huolineeksi senkään vertaa kuin muulloin. On otettava mallia keski-ikäisistä möhömahamiehistä, joilla on pokkaa tanssia hiphopia sydämensä kyllyydestä.

Kolmas tekijä pätee muihinkin vaihtokohteisiin ja on kotia kohtaan epäreilu: irtiotto. Vieraileva tutkija on jossain lähettävän ja vastaanottavan yliopiston välimaastossa, aidosti osa molempia akateemisia yhteisöjä mutta samalla sopivasti loitolla kummankin rajoitteista. Kotimaan arkisista rutiineista irtautuminen antaa mahdollisuuden koota elämän legot uudella tavalla ja raivata tilaa tärkeäksi kokemilleen asioille. Puhdas alku on mahtava mahdollisuus.

Lisäksi ruoka on hyvää ja ihmiset kohtelevat vieraitakin kuin ystäviä.