Avainsanaan ‘Shanghai’ liitetyt artikkelit

On 4th of July, ja olen taas Yhdysvalloissa. Kolmas kerta toden sanoo, sillä vasta tänä vuonna vietin itsenäisyyspäivää täysamerikkalaisin menoin, firman juhlissa.

Fêtes de Genèven pyromelodisen spektaakkelin jälkeen olen elänyt siinä uskossa, ettei minuun enää voi tehdä vaikutusta massiivisella ilotulituksella. Mutta niin vain kävi, että amerikkalaiset onnistuivat sittenkin.

Juhlien jälkeen toimistorakennuksen ilmastoidusta viileydestä kadulle jalkautuessa vastassa oli shanghaimaisen tahmea kuumuus ja riemullisen kaoottiset kadut, joilla jalankulkijat olivat kerrankin vallassa.

Parasta tässä päivässä on silti iltapäivällä saapunut tekstiviestitiedote, jonka myötä hyppään perjantaina bussiin, suuntana New York, New York.

Kiina oli tutulla tavalla vieras mutta nyt myös vieraalla tavalla tuttu. Perillä odotti uusien seikkailujen lisäksi se mielessäni kiinteästi Kiinaan liittyvä onnentunne, joka syntyy, kun ympäristö pakottaa hellittämään kontrollikuvitelmista ja vapauttaa antamaan elämän olla elämä.

CSCW oli juuri sellainen kuin konferenssien toivoisi aina olevan: tulvillaan aidosti kiinnostavia esityksiä ja ihmisiä, joiden kanssa on helppo löytää yhteinen sävel niin tieteellisesti kuin hassuttelullisestikin. Muistikirja tulvii papereita, jotka pitäisi lukea tai kirjoittaa.

Hangzhoun kevät on seesteinen verrattuna Shanghain kesäiseen hulinaan. Vaikka suurin osa ajasta kului ikkunattomissa konferenssitiloissa, oli onneksi muutakin. Hotellin allasosastolla heitin löylyä ensimmäistä kertaa sitten viime kesän. West Laken halki veneillessä kuultiin tarinoita kaupungin taruista ja runoilijoista. Saman järven rannalla katseltiin kylmästä hytisten absurdia mutta kaunista vetten pinnalla tanssivaa teatteria. Ehdittiin myös suureen buddhalaiseen temppeliin ja teeviljelmille.

Kotimatkalla siirryin luotijunasta lentokoneeseen matkaamalla ruuhkaisessa metrossa Shanghain halki. Väsyneenä aamuhetkenä, beigen poplarin lämmössä, ominpäin suuressa kaupungissa tuntui hyvällä tavalla aikuiselta.

On vappu, taas.

Aloitimme juhlallisuudet eilen hakemalla jäätelöä kaupungin parhaasta paikasta. Kun jäätelöaltaan makuvalikoimasta löytyy karamelisoitu pekoni, joka kaiken lisäksi on erinomaisen hyvää, voi olla melko varma olevansa Amerikassa.

Tänään ryhdistäydyin ja menin vihdoin katsomaan Shanghai-näyttelyn. Siinä oli paljon hyvää, mutta nykytaideosio oli pettymys. Graffitista ja gallerioista ei ollut tietoakaan. Kaupungin kulttuurielämän syke oli harmillisesti hiipunut jossain vaiheessa matkaa valtameren yli. Ehkä Shanghai on liian ylitsepursuavaisen elävä mahtuakseen siloitellun länsimaiseen museomuottiin.

Labour Day markkeeraa täällä jalkopallokauden alkamista. Bartilta kotiin kävellessä kuljin keskellä siniseen ja keltaiseen sonnustautunutta ihmismassaa. Tailgate-seurueitakin näkyi. Juuri nyt Berkeleyn karhut näyttävät Davisin maalaisserkuille, miten ruohokenttien shakkia pelataan.

Kohta lähdetään tukkuun, sillä huomenna järjestämme puutarhajuhlat.