Avainsanaan ‘Sherry Turkle’ liitetyt artikkelit

En unohda ensimmäistä vierailuani Harvardiin ihan pian.

Torstai-illan Hyperpublic-avajaisvastaanotolla Julia Scher ilmakitaroi Linkin Parkia. Tapasin miehen, jonka esikoiskirjan luin neljä vuotta sitten tietämättä ollenkaan, mitä kaikkea HIITin palveukseen astumisesta seuraisi. (En tiedä vieläkään.)

Eilen paneelikeskusteluilotulituksen päättyessä poistuin paikalta mukanani seitsemäntoista sivua muistiinpanoja. Kävin runokirjakaupoilla ja asiaankuuluvalla juoksulenkillä Charlesin rannassa. Tänään ehdin MIT:n museoon katsomaan niitä sosiaalisia robotteja, joista Turkle kirjoittaa.

Kevään konferenssikiertue on nyt ohi. Olen sen kuluessa ollut toistuvasti kiitollinen siskolleni, joka vuosi sitten vakuutti minut siitä, että identiteettikriisin uhallakin on järkevää hankkia kunnollinen matkalaukkusarja.

Lukukausi alkoi eilen sellaisen kurssin avausluennolla, jolla tietokoneiden käyttö on kielletty opetuksen aikana.

Sääntö on pieni järkytys mutta ennen muuta iloinen yllätys: läppäri on usein kuin proverbiaalinen karkkikulho, josta on vaikea pitää kätensä erossa, vaikka kuinka tietäisi, että ilman olisi parempi. Niin paljon hyviä ja innostavia asioita kuin internet mahdollistaakin, erityisen paljon hyvää ja innostavaa jää kokematta, jos ei keskity olemaan läsnä siellä missä on.

Keskustelu internetin kyseenalaisistakin vaikutuksista meihin ja suhteisiimme on viime aikoina voimistunut hiljaisista signaaleista julkiseksi hälyksi. Olen lukenut Turklea ja Lanieria. Suosittelen. Ne ovat tarjoilleet ajatusruokaa vireillä olevia kirjoitusprojekteja varten, mutta puskeneet pohtimaan laajemminkin, mitä ihmiskunta oikein on informaatioteknologian kanssa itselleen tekemässä.

Itse aion tänä vuonna yrittää käyttää internetiä ja tietokonetta ylipäänsä harkitummin ja laadukkaammin. Olen statuspäivitystauolla, harjoittelen lukemaan sähköpostia keskitetymmin ja pitämään tietokonetta kiinni silloin, kun sen käyttämiselle ei ole parempaa syytä kuin pohjattoman rauhaton uteliaisuus. Kokeiluja ajaa mielenkiinto nähdä millaista arki voisi olla, jos keskittyisi keskittymään paremmin myös joogatuntien ulkopuolella.

Verkkoviuhdonnan vaimentamistakin huojentavampaa on tänään ollut se, että sain passini takaisin – varustettuna viisumilla sinne, missä joukkoliikenteen kehityshankkeiden toteutusaikoja lasketaan vuosikymmenten sijaan kuukausissa.