Avainsanaan ‘sielunmaisema’ liitetyt artikkelit

Eilen kuljettiin Kalifornian-ystävien kanssa kirpeässä syysauringossa Helsingin katuja ihmetellen, mikä siinä on, että täällä on jotenkin vaikeampi elää jarruttelematta, alkamatta surkastamaan ja käpertämään itseään, ilman mitään kunnon perustetta.

Jääjäätelöä emme saaneet, koska oli sunnuntai. Sen sijaan löysimme Tommi Toijan veikeät patsaat Forum Boxista. Yksi oli sulautunut seinään, toisella oli kaksi päätä, joista molemmat katsoivat hämillisinä ja alakuloisina ympärilleen. Sellaisia sielunmaisemat joskus ovat.

Jos kuitenkin pitää valita patsas esimerkiksi siitä, miten tahdon itseäni tänä syksyänä kannatella, valitsen esikuvakseni Zenos Frudakisin Vapauden:

Zenos Frudakis: Freedom

Jonkun sielunmaisema on aavikko, toisen viljaa kasvava tasanko. Onneksi on myös vuoria, niittyjä, kanjoneita ja horisonttiin häviävä moottoritie.

Coloradon vuoret näyttivät keskellä kesähellettä erilaisilta kuin tammikuussa. Silti niiden luona olisi taaskin tehnyt mieli viipyä kauemmin kuin voi. Kansasin tasankojen tyhjyydessä sai harjoitella hitautta ja hiljaisuutta.

Lounaspaikaksi valikoituu pikkukaupunkilainen diner sillä perusteella, että satuimme parkkeeraaman juuri sen eteen. Kun astumme sisään ei ole selvää, kumpia ihmetyttää enemmän, meitä vai henkilökuntaa. Mieleen juolahtaa sana, jota en ole ajatellut aikoihin: vilpitön. Täällä ei teeskennellä. Tarjoilija pitää söpönä sitä, että olemme Suomesta ja kertoo, että heidän kaupungissaankin asuu yksi kasvissyöjä, kuusikymppinen rock-tähtien kanssa kaveeraava nainen, joka on cool. Lounaan hinnaksi tulee yhdeksän taalaa per henki. Saamme kaupan päälle kahvia, leipävanukasta ja kaksi tuoppia kaljaa.

Toistaiseksi ihmeellisintä tässä matkassa on se, miten täsmällisesti todellisuus vastaa mielikuvia ja kuulopuheita. Silti kaikki on nähtävä omin silmin, eikä sittenkään voi aivan ymmärtää, mistä kaikesta Amerikassa on kyse.