Avainsanaan ‘sohva’ liitetyt artikkelit

Näinä ensimmäisinä päivinä aika on hidasta ja nopeaa.

Tapahtuu paljon. Yhdessä päivässä ehtii jättää sosiaaliturvatunnushakemuksen, käydä lounasluennolla keltaisessa puutalossa Harvardissa, pivotoida projekti-ideaa ja syödä tiimi-illallisen päätteeksi mochia.

Luulen, ettei kuluu kauaakaan siihen, että elämä etenee taas Nora Ephronin vanhoja neuvoja noudattaen: ”What are you going to do? Everything, is my guess. It will be a little messy, but embrace the mess. It will be complicated, but rejoice in the complications.

Juuri nyt on kuitenkin rauhallisempaa kuin aikoihin. On vapautta ja hiljaisuutta jumiutua koko illaksi sohvalle ja huomata olevansa vieraassa kaupungissa vieraalla aikavyöhykkeellä.
Mainokset

Pörssiyritykset tekevät osavuosikatsauksia kvartaaleittain. Minä päätin tehdä pienen välitilinpäätöksen ensimmäisen Amerikassa vietetyn vuosikahdeksanneksen päätteeksi.

Kuudessa viikossa vieras ehtii muuttua tutuksi, seikkailu arjeksi. Vuosikahdeksannessa ehtii syntyä rutiineja, tottumuksia ja paikallistietämystä. Osaan pieniä asioita, joita yleensä unohtaa arvostaa, jos asuu pitkään samassa paikassa – esimerkiksi tietoa siitä, mitä katua pitkin kannattaa pyöräillä kotiin, ettei joudu tarpeettomaan ylämäkeen tai ajamaan liikennettä vastaan, tai varmuutta siitä, mitä appelsiinimehua haluaa aamulla juoda.

Vauhdin hidastamisesta on kummunnut fiilis siitä, että aikaa on ja se riittää kyllä kaikkeen oleelliseen. Olen lennättänyt leijaa, hengittänyt turhaumia ulos joogatunnilla ja kävellyt kenkäni pilalle. Olen tottunut käymään kirjastossa ja tanssitunnilla, mutta myös harjoitellut tosi-tv:n katsomista sohvalla istuen ja peiton alle jäämistä, vaikka lähistöllä olisi tarjolla useita mielenkiintoisia tapahtumia.

En muista, koska olisin viimeksi elänyt näin kaikkinaisessa rauhassa. Tahdon keksiä keinon säilyttää tämän tunteen talven yli.