Avainsanaan ‘sosiaalipsykologia’ liitetyt artikkelit

 

Kolmessa kuukaudessa ei ehkä ehdi rakentaa siltaa matematiikasta sosiaalipsykologiaan, mutta yllättävän pitkälle tänä kesänä on päästy.

Välillä pujahdan kenttätutkimusmoodiin. Silloin tarkkailen työkavereita kuin antropologi vierasta heimoa, jonka käytännöistä on tarkoitus ottaa selvää.

Joskus käydään lounaalla ja jutellaan kuin vanhat ystävät. Keskustelu rönsyilee. Kehitellään parasta strategiaa luovia tulevaisuuteen. Siinä sivussa pohditaan, ovatko vuodenajat sittenkään hyväksi ihmisille.

Ja sitten on näitä iltoja, joina syödään taiwanilaiseen tapaan valmistettua munakoisoa, tulista kalaa ja safety chickeniä. Joku kertoo tarinan Putnam-palkinnoista ja kotiin tullessaan oppii Wikipediaa lukiessaan jotain myös siitä, kuinka harvinaislaatuinen hahmo entisen kodin omistaja oikeastaan onkaan – yksi kahdeksasta kautta aikojen.

Syksyyn ja Suomeen suunnatessa aion kiinnittää yllä olevan kuvan työpöytäni läheisyyteen, muistuttamaan, että välillä on parempi jättää todellisuus omaan arvoonsa ja yrittää ajatella kuin matemaatikko.

Minulla oli tänään käytössäni valkotaulu, tussi ja kaksikymmentä minuuttia harjoittelijakollegoitteni huomiota. Käytin resurssit kertomalla versioni muutamista sosiaalipsykologisista perusasioista.

Sosiaalipsykologien tutkimuskohteena ovat ihmiset, mutteivät niinkään yksilöt sinällään kuin se, mitä heidän välillään tapahtuu. Meitä kiinnostavat yksilöt ryhmien jäseninä, ryhmien väliset suhteet ja se, miten yksilöt määrittelevät itseään ryhmäjäsenyyksiensä kautta.

Lähtökohtana on, että ihmiset ovat pohjimmiltaan rationalisoivia – eivät rationaalisia tai irrationaalisia, vaan jälkikäteen järkeileviä, tarinoita kertovia, tolkkua ja tarkoitusta etsiviä olentoja.

Joitakin sosiaalipsykologeja kiinnostaa ihmisten ja tietokoneiden välinen vuorovaikutus. Minua kiinnostaa vielä paljon enemmän se, miten ihmiset järjestävät elämäänsä tässä maailmassa, jossa kasvokkaiset kohtaamiset kietoutuvat yhteen puhelujen, tekstiviestien, sähköpostin ja yhteisöpalvelujen välittämien vuorovaikutusten kanssa. Millaisin ajatuksin ja teoin ihmiset tasapainottelevat yksityisyyttä ja julkisuutta? Entä miten neuvotellaan vastavuoroisuudesta ja kiitollisuudenvelasta?

Ihmisten toimintaa on vaikea mallintaa, eikä sitä oikein voi ymmärtää yksinomaan havainnoimalla. On tärkeitä kysymyksiä, joihin tutkimus ei pysty vastaamaan pelkän käyttäytymisdatan avulla, ei vaikka sitä olisi käytettävissä kuinka paljon tahansa. Siksi joskus, kuten tänä kesänä, on mentävä vieraissa kaupunginosissa sijaitseviin koteihin jututtamaan tuntemattomia ihmisiä.

Tavoitteena ei ole ratkaista ja todistaa todeksi samalla tavalla kuin matemaatikkojen kauniin puhtaassa maailmassa. Ymmärrystä etsittäessä on usein kaivauduttava syvälle tilannesidonnaiseen ja sotkuiseen arkeen.

Esitykseni lopuksi yleisö esitti hyviä kysymyksiä. Täällä ei pelata puolustuspeliä. On lupa olla utelias ja ymmällään.