Avainsanaan ‘south hall’ liitetyt artikkelit

En ole koristellut työpöytääni South Hallissa, mutta jos olisin, sermin seinällä roikkuisi mentorointitapaamisesta mukaan tarttunut kortti, jossa esitetään olennainen kysymys: How do you learn to say no to the right things?

Seth Godin summasi viime viikolla julkaistussa kirjoituksessaan hyvin, mitä ei tarkoittaa. Usein kyse on prioriteeteista.

Vanhoja valokuvia kaivellessa törmäsin tänään ohjeeseen, jonka mukaan on aina sanottava ei ennen kuin sanoo kyllä.

Image

Vähemmän ankea mutta yhtä oikea neuvo esitetään jutussa kahdesta paremmasta tavasta sanoa kyllä. Ne ovat (1) hitaasti ja (2) täysillä.

 

Mainokset

Kampuksen vanhimmassa talossa, akateemisessa päämajassani South Hallissa tuoksuu tutulta. Kaikki on paikallaan, kaikki hymyilevät.

Minut nähdessään dekaani ryntää halaamaan. Seuraa kaksisuuntaista hehkutusta siitä, miten hyvä asia paluu on. Ensimmäisessä työkokouksessa professori on asiaankuuluvan tohkeissaan uusista merisuolalla maustetuista lakritsipiipuista.

Vanha henkilökuntakortti toimii sellaisenaan.

Kirjasto-oikeuksien päivittämiseen tarvitaan yksi hymy ja minuutti.

View to GG

Ja koska päivä on kirkas, Campanilen juurelta näkyy Golden Gate. Ohikulkevalle turistiryhmälle kerrotaan juuri, että mitään, mikä häiritsisi tätä näkymää, ei ole luvallista rakentaa. Näköala on suojeltu, koska Berkeleyn opiskelijoiden on tärkeää muistaa aina suunnata katseensa myös suurempaan maailmaan.

Tätä kaikkea on ollut ikävä.

Paras on pienissä hetkissä, kuten mielettömän maukkaan appelsiinimehun juomisessa.

IIE:n virkailija ohjeistaa aktiivisuuteen kunnollisen akateemisen ohjauksen turvaamiseksi: It might take a little pushing but I know you scandinavian women are good at that. Syksymmällä hän lupaa kutsua kaikki uudet Fulbrightit kotiinsa aamiaiselle sekä katsomaan naapuruston seinämaalauksia.

Ohjaaja kannustaa nauttimaan kesästä, sillä syksyllä tekemistä tulee olemaan paljon. Olemme yhtä mieltä, että siitäkin tulee hauskaa, mutta, myönnetään, a different kind of funTyöpisteestäni South Hallin uumenista kuulee, kun pihan toisella laidalla Campanilessa soitetaan keskipäivän konserttina Yesterdayta.

Opiskelijaryhmä harjoittelee kannustushuutoja: Tell the whole damn world this is bear territory. Keskeinen oppi on, että karhukannustuksia huutaessaan ei kannata vain yliopiston jalka- ja koripallojoukkueita, vaan myös itseään. Go Bears.

Telegraphia pitkin kotiin kävellessä elämä tuntuu elokuvan loppukohtaukselta, vaikka oikeasti kyse on vasta preludista. Työviikon päättymistä ja jetlagin kukistumista on perusteltua juhlistaa palkintoiltapäiväunilla.

Seuraavaksi kiipeän runopuuhun.