Avainsanaan ‘Stanford’ liitetyt artikkelit

Kaipaan vanhalta mantereelta kaikkein eniten juurevia ystävyyksiä – sellaisia, joita syntyy vasta, kun on selviydytty ja suoriuduttu yhdessä mitä ihmeellisimmistä käänteistä, tunnettu vuosia, kannettu muuttolaatikoita, pyöritetty opiskelijajärjestöjä, kirjoitettu harjoitustöitä ja juotu niin monta pannullista teetä, ettei lukumäärällä ole enää mitään merkitystä.

Tiedän, että jos pysyisin täällä tarpeeksi kauan, tännekin kehittyisi jotain samankaltaista. Ja vaikken pysykään, vuodessakin päästään pitkälle. Siksi on mahtavaa, että muutan viimeistään vappuna takaisin viimekesäiseen kotiini, koulukavereiden kämppikseksi. Samasta syystä parhuutta on sekin, että tänä viikonloppuna työ ja vapaa-aika lyödään iloiseksi sekamelskaksi täkäläisten infolaisteni järjestämässä epäkonferenssissa nimeltä InfoCamp. Leiri vaikuttaa niin lupaavalta, että osallistujia on tulossa Stanfordista ja Seattlesta asti.

Vaikka toisinaan onkin hyvä vetää töpseli seinästä, Internetin ansiosta on onneksi myös niin, että 10000 kilometrin etäisyys ei välillä merkitse juuri mitään. Kuten Sveitsin-aikoina opin, koti, lähteminen ja läsnäolo eivät ole niin totaalisia asioita kuin joskus kuvittelin.

Junat ovat ehkä maailman nerokkaimpia kulkuneuvoja – niissä voi pysähtyä samalla, kun etenee kohti määränpäätään. Tänään suuntanani oli Stanfordin kollegoiden viikkoseminaari.

Palo Alton palmukujat ovat vähitellen tulleet niin tutuiksi, että niillä osaa kulkea ahdistumatta. Tänään päivästä tuli yllättävän jälleennäkemisen tuloksena erityisen hauska. Silti Stanfordissa käyminen on aina myös muistutus siitä, miten hyvältä ja omalta Berkeley tuntuu.

Paikallisjunamatka lahden eteläiselle rannalle oli joka tapauksessa sopivan pitkä. Sen kuluessa ehti viimeistellä esityskalvot, lukea kirjaa ja katsoa taivaalle huomaten, ettei mikään viittaa sen olevan putoamassa niskaan juuri nyt. Kotimatkalla junaa odottaessa muistin, että kiire lakkaa, kun sen lopettaa – ja usein vasta kun sen lopettaa.

Elämään pitäisi kehittää parempia jarrumekanismeja. Pysähtymisten mahdollistamat pienet oivallukset saavat maailman maistumaan paljon paremmalta.

Kansainvälisten tutkijoiden orientaatiotilaisuuden viihdearvo ylitti informaatioarvon. Tilaisuuden kulusta vastannut herrasmies hoisi hommaansa talkshowisännän varmakätisin ottein. Seuraa kooste opitusta.

Kalifornian yliopisto koostuu kymmenestä kampuksesta. Berkeley on se aito ja alkuperäinen. Historiallisista detaljeista innostuneille kerrottakoon anekdoottina, että aivan alussa lafkan nimi ei ollut University of California, Berkeley vaan College of California in Downtown Oakland. Nyttemmin Oakland-brändillä olisi vaikea loistaa, vaikka naapurikaupunki on huonosta maineestaan ja vaarallisista kortteleistaan huolimatta enimmäkseen täysin käypää lääniä.

Talkshowsedän mukaan Berkeley on kuin tehdas, sillä se on myöntämiensä tutkintojen määrässä maailman suurin: vuosittain valmistuu 7000 kandia, 2500 maisteria ja yli 900 tohtoria. Kiinan isot yliopistonimet ovat valmistumismäärissä tiukasti kintereillä ja menevät varmaan pian ohi – kiinalaisia on vaikea nokittaa suuruusluokkakysymyksissä.

Koska amerikkalaiseen kulttuurin ei kuulu pitää kynttilää vakan alla, setä palautti mieliimme myös, että Berkeleyssä on eniten nobelisteja maailmassa sekä kertoi, että Berkeley on hallinnut viimeiset 40 vuotta vuosikymmenittäin jaettavaa parhaan amerikkalaisen tutkimusyliopiston titteliä. Kuiskuttaen hän lisäsi, että se tosiaankin tarkoittaa, että sellaiset koulut kuin Stanford, Harvard ja Yale ovat listalla takanamme.

Yliopistotrivia voi olla mielenkiintoista, mutta todellinen arvojärjestys ratkotaan tietysti pelikentillä. Nurmikenttien shakin vanhaa ystävää ilahduttaa, että pahin vihollinen pukeutuu täälläkin punaisiin.