Avainsanaan ‘sunnuntaihengaus’ liitetyt artikkelit

Suunnitelmat kesälle ja tulevaisuudelle selkenevät vähitellen. Sitä odotellessa ei pitäisi liikaa hermoilla.

Onneksi arkipäiviin ja niiden lomaan mahtuu sellaista hyvää elämää, jonka ansiosta on helppo pysyä hetkessä.

Hiihtolomallakin kannattaa herätä aikaisin: Kun vuorilla on satanut lunta koko yön, olemme hissijonossa ensimmäisten joukossa. Koskematon puuteri palkitsee. Päivän päätteeksi majatalon afterskissa on tarjolla kakkua, ja siskon uimatreeniohjelman ansiosta myös porealtaan lämpöä.

Matkustusrumban jälkeisenä päivänä kaveri soittaa kitaradebyyttinsä paikallisella musiikkiopistolla. On mukavaa olla kotikulmilla ja istua sohvan nurkassa höpöttämässä niitä näitä, kuin sunnuntaihengauksessa konsanaan.

Työkavereilta lahjaksi saadun kuumailmapallolennon varjolla lähdetään koko viikonlopuksi viinilaaksoihin nautiskelemaan. Taas yksi lapsuusunelma toteutuu, kun leijaillaan auringon noustessa tuulen vieminä. Uusiovierailulla Russian River Brewing Companyyn maistellaan läpi kaikki 19 olutta, pieninä annoksina. Seuraavana päivänä käydään punapuumetsässä sunnuntaikävelyllä.

Sitten järjestetään lettukestit.

Ja nyt opetan yhtä kämppiksistäni neulomaan sukkaa. Pikkuhiljaa nurjat ja oikeat alkavat sujua.

Photo 22.3.2014 7.18.15

Tämänkertaista Berkeley-elämää on jäljellä enää kaksi kuukautta. Aion käyttää ne hyvin.

Ystävänpäivä on yksi niistä vuosittaisista hetkistä, joina suomalaisesta kulttuurista on helppo olla ylpeä.

Siitä, että vday on meille pohjoismaisen demokraattinen ystävyyden juhla, olisi monilla amerikkalaisilla paljon opittavaa. Täällä sinkut surevat ja pariskunnat riitelevät. Jos kalenteri määrää, että pitäisi olla erittäin spesiaalia, on harvoin riittävän spesiaalia. Markkinatalous kukoistaa, kun suklaata myydään lahjaksi, lohduksi ja lepyttelyksi.

Laveasti määritellyssä ystävyydessä sen sijaan on ainekset sellaiseen juhlaan, jonka ydin ei ole mielensä pahoittamisessa tai normien määräämän performanssin suorittamisessa.

Jos sattuu löytymään oikein sopiva kortti, sen voi sujauttaa yllätykseksi kaverin läppäripussiin. Mikään pakko ei kuitenkaan ole.

Itärannikolla vietetään seuraavana päivänä käyttämättömien lahjakorttien karnevaalia manikyyrin, neljän ruokalajin illallisen ja drinkin äärellä lörpöttelyn merkeissä.

Konferenssissa voi riemastua siitä, kuinka hauskaa on nähdä vuosien varrella tutuiksi tulleita kollegoita. Sosiaalisen median, sohvasurffauksen, mainemekanismien ja joukkorahoituksen ohella saattaa päätyä keskustelemaan neulomisesta, jääkiekosta ja kaloista.

Ja kun kohdalle osuu riittävän hiljainen päivä, pidetään ensin sunnuntaihengaus neljässä kaupungissa kolmella aikavyöhykkeellä, ja päivitetään sen jälkeen keittiössä kuulumiset kämppisten kesken.

On muutoksen aika. Sen huomaa viimeistään herätessään.

Lauantaiaamuna heräsin muuttokuorman ympäröimänä asunnosta, josta oli kahdessa vuodessa kehkeytynyt koti ja sunnuntaihengauspäämaja. Puunaamisen ja puoli tuntia kestäneen salamamuuton jälkeen lähdettiin aamiaiselle, kohti uusia seikkailuja, eteenpäin.

Sunnuntaina heräsin siskon sohvalta Helsingissä ja murmelimaisen pitkän päivän päätteeksi lentokoneen kopsahtaessa kiitorataan San Franciscossa. Siinä välissä rajatarkastusvirkailija halusi tietää ainoastaan, olenko Yhdysvalloissa ensimmäistä kertaa. Siihen oli helppo vastata.

Tänä aamuna heräsin Berkeleyssä. Vihdoinkin.