Avainsanaan ‘syyspäiväntasaus’ liitetyt artikkelit

Osallistuin keskiviikkona San Franciscossa Quantified Self -tapaamiseen, osin ammatillisista syistä mutta enimmäkseen silkasta uteliaisuudesta.

QS on kansainvälinen verkosto, jonka jäsenet käyttävät ja kehittävät välineitä itsensä ja elämänsä mittaamiseen. Mittaamisen julkilausuttuna tavoitteena on kehittää itsetuntemusta numeroiden avulla. Tapaamisissa osallistujien omia kokemuksia korostavien esitysten perusrakennetta määrittää kolme kysymystä: Mitä teit? Miten teit sen? Mitä opit?

Keskiviikon tapahtuma yllätti iloisesti. Mittausprojektien taustalla tuntui väikkyvän yllättävän samat teemat kuin ne, joita pohdittiin viikko sitten syyspäiväntasauksen aurinkotervehdysmaratonin (kiinnostuneille tiedoksi: 9×12, AABBAABBA) tiimellyksessä.

Vapaasti käännettynä:

  1. Mikä elämässäni toimii tällä hetkellä hyvin?
  2. Mikä elämässäni ei tällä hetkellä toimi hyvin?
  3. Millaisia hyviä ihmissuhteita elämässäni on? Muistanko arvostaa niitä?
  4. Kenen elämän olen tehnyt hankalaksi?
  5. Millaisia asioita haluaisin tehdä enemmän?
  6. Kenelle voisin olla avuksi, tavalla tai toisella?
  7. Mitä olen jättänyt tekemättä? Onko osa siitä sellaista, mikä joutaakin jäädä tekemättä?
  8. Erotanko toisistaan tyhmän jääräpäisyyden ja tahdonvoimaa kehittävän sisukkuuden?
  9. Stop and smell the roses. Muistanko kiinnitä huomiota siihen kaikkeen, mikä on jo hyvin?

Hikoillen tai hikoilematta, mittaustekniikoiden avulla tai ilman, näiden pohtiminen vähintään kerran kvartaalissa on tuskin haitaksi.

Mainokset

Joinain päivinä epäilen, että minulla on maailman paras työ.

Ajatus voi juolahtaa mieleen esimerkiksi silloin, kun lounasta mutustellessaan saa kuunnella Ken Goldbergin esitystä Data & Democracy Initiativesta, jossa pohditaan miten digitaalisten työkalujen avulla voitaisiin helpottaa ja parantaa kansalaiskeskusteluita tai vaikka oikeudenkäyntien todistajanlausuntoja.

Pahakollektiivin kasvatille varsinainen kohokohta on kuitenkin vasta se, kun siirrytään puhumaan Afrikasta ja roboteista. Eikä mistä tahansa roboteista, vaan sellaisista, joiden osat maksavat alle kymmenen taalaa. Kuten nyt vaikka viime vuoden voittaja, tikkarirobotti.

Image

Huomenna on syyspäiväntasaus. Jos tummuvien syysiltojen iloksi on tarpeellista keksiä jokin uusi projekti, kiinnostuneet ehtivät vielä hyvin mukaan Ultra Affordable Educational Robot Design Challengeen, jonka deadline on tammikuussa.

Meille muille on tee ja villasukat.

Hyvän ystävän kuolemattoman opin mukaan mikään mikä ei vähän pelota ei voi olla oikeasti hauskaa.

Viisaus juontaa juurensa vuoristorata-ajeluihin, mutta pätee yhtä hyvin töihin, uusiseelantilaisilla silloilla kiipeilyyn ja urheiluun. Sopivasti epämukavuusalueella seikkaillessaan pääsee kysymään itseltään, mikä muu mahdottomaksi luultu voisikin olla mahdollista. Siinä on fiilistä.

Image

Uudella joogakoululla ei säästellä, jarrutella, eikä varsinkaan sorruta väärään varovaisuuteen. Se ei tarkoita, etteikö oltaisi hyvin tarkkana siitä, ettei yritetä liikaa liian pian. Arvostan.

Ja koska hauskaa on oltava, aion yrittää tehdä syyspäiväntasauksena perinteiset 108 aurinkotervehdystä ja uskaltautua myöhemmin tässä kuussa käsitasapainoiluoppiin.

Katsotaan miten käy.