Avainsanaan ‘teeskentely’ liitetyt artikkelit

Jonkun sielunmaisema on aavikko, toisen viljaa kasvava tasanko. Onneksi on myös vuoria, niittyjä, kanjoneita ja horisonttiin häviävä moottoritie.

Coloradon vuoret näyttivät keskellä kesähellettä erilaisilta kuin tammikuussa. Silti niiden luona olisi taaskin tehnyt mieli viipyä kauemmin kuin voi. Kansasin tasankojen tyhjyydessä sai harjoitella hitautta ja hiljaisuutta.

Lounaspaikaksi valikoituu pikkukaupunkilainen diner sillä perusteella, että satuimme parkkeeraaman juuri sen eteen. Kun astumme sisään ei ole selvää, kumpia ihmetyttää enemmän, meitä vai henkilökuntaa. Mieleen juolahtaa sana, jota en ole ajatellut aikoihin: vilpitön. Täällä ei teeskennellä. Tarjoilija pitää söpönä sitä, että olemme Suomesta ja kertoo, että heidän kaupungissaankin asuu yksi kasvissyöjä, kuusikymppinen rock-tähtien kanssa kaveeraava nainen, joka on cool. Lounaan hinnaksi tulee yhdeksän taalaa per henki. Saamme kaupan päälle kahvia, leipävanukasta ja kaksi tuoppia kaljaa.

Toistaiseksi ihmeellisintä tässä matkassa on se, miten täsmällisesti todellisuus vastaa mielikuvia ja kuulopuheita. Silti kaikki on nähtävä omin silmin, eikä sittenkään voi aivan ymmärtää, mistä kaikesta Amerikassa on kyse.

Mainokset

Minimikohteliaisuus on yksi kulttuurisista suosikkikäsitteistäni. Minimikohteliaisuutta on auttaa lastenvaunut ratikkaan ja pahoitella, jos vahingossa tönäisee kanssamatkustajaa. Se on sitä, että pyrkii hoitamaan vuorovaikutuksen perusasiat kunnolla ja mokatessaan pyytää anteeksi. Kykenemättömyys minimikohteliaisuuteen tuohduttaa.

Kaliforniassa minimikohteliaisuuden standardit ovat korkeat mutta ohuet. Jokaisen perusvelvollisuus vaikuttaa olevan saada muut tuntemaan itsensä tervetulleiksi ja hyväntuulisiksi. Se on mukavaa, vaikka välillä huvittaakin se, miten tervehdittäessä kyllä aina kysytään mitä kuuluu, muttei tavallisesti odoteta vastausta, ei ainakaan rehellistä ja kattavaa. Ne, jotka oikeasti haluavat tietää toisen fiiliksistä kysyvät keskustelun edetessä uudelleen.

Parhaimmillaan paikallinen vuorovaikutuksellinen minimi on yliopistolla. Lähtökohtaisesti tunnutaan olettavan, että jokaisella on kiinnostavia ajatuksia, joista kannattaa kysellä lisää innokkaassa sävellajissa. En usko, että kaikki olisivat aina kaikesta aivan niin innoissaan kuin ilmaisevat.  Fake it until you feel it on kansanviisaudesta käyvä iskulause. Kun jonkin todetaan toistuvasti olevan mahtavaa ja jännittävää, niin puhuja kuin kuulijakin alkavat epäilemättä vähitellen uskoa, että jotain mehukasta totta tosiaan on meneillään.

Velvollisuudentuntoisellakin innolla esitetyt kysymykset antavat vastaajalle mahdollisuuden herättää aito kiinnostus ja avata todellinen keskustelu. Innostuksen liioittelua voi pitää pinnallisena teeskentelynä, mutta yhtä hyvin kohteliaana ja tuloksellisena tapana. Rehellisessä tuppisuukulttuurissa yllättävien ajatusten kohtaamisia syntyy vähemmän.