Avainsanaan ‘todellisuus’ liitetyt artikkelit

Tämä on sellainen viikko, jona olisi helppo sortua tarkastelemaan elämää Suomen ja Yhdysvaltojen välisenä maaotteluna. Ei pitäisi. Kahtiajako ei kannata.

Paluufiiliksistä kysyville vastaan, että on melkein pelottavaa, miten helposti Kalifornian arkeen voi luiskahtaa: kampus vilisee tuttuja kasvoja, jooga- ja tanssituntien rutiinit ovat tutut, kadut siellä missä kuuluukin, ja neljän kuukauden jälkeen ravintolatkin voittopuolisesti vanhoilla paikoillaan.

Täällä on tämä todellisuus, ja tuntuu melkein kuin en olisi poissa ollutkaan. Ihmeellistä on, ettei se tarkoita, etteikö Helsingin-elämä silti olisi totta sekin.

Vaalituloksia tähytessä ensimmäinen reaktio oli typertynyt epäusko. Toinen oli ajatella tämän olevan se viimeinen niitti, joka tekee paluumuuton mielekkyyteen uskomisesta mahdotonta. Sisko sanoi, ettei voi kieltääkään, jos päätän jäädä.

Mutta sitten, vähitellen, tuli muita ajatuksia.

Mieleen palasivat Ville Blåfeldin sanat Helsingistä: Tämä kaupunki on meidän tarinoitamme varten. Niin on koko maa, eikä kukaan voi päättää toisen puolesta, keitä kenenkin meihin kuuluu. Suomen on pysyttävä minun reittikartallani, koska meidän tarinoissamme on vielä niin monia kirjoittamattomia lukuja.

Muistin, miten naapuri sanoi vuosia sitten puheessaan, että isänmaa on paikka, jonka voi tuntea kodikseen myös silloin, kun kukaan ei ole siivonnut tai kaapista löytyy luurankoja. Tänään pohdin kodin olevan sellainenkin, että kun siellä vallitsee sekasorto, tapana on siivota, ei muuttaa pois.

Ja sitten on se elokuvasta opittu, mikä pitää paikkansa myös todellisuudessa: Die besten Ideen leben weiter.

Sain eilen puhelun, jota en ollut osannut odottaa. Minut oli poimittu amerikkalaiseen gallupiin.

Kerroin olevani viimeaikaisten uutisten pohjalta siinä käsityksessä, että maan talous on huonossa jamassa. Tilanteen absurdi huvittavuus kiteytyi haastattelijan esittämissä tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvissä kysymyksissä. Would you say you ever use the Internet at all ma’am? Kyllä vain, käytän internetiä. Did you happen to use the Internet yesterday, ma’am? Kyllä, käytin internetiä myös eilen.

Puhelu oli tehokas muistutus siitä, miksi kyselydataa täytyy analysoida pienellä varauksella mutta ennen kaikkea siitä, miksi niiden rinnalle on tärkeää hankkia muunlaisia aineistoja. Lyhyenkin haastattelun aikana törmäsin moneen kysymykseen, joissa yksikään vastausvaihtoehdoista ei täsmännyt todellisuuteni kanssa millään mielekkäällä tavalla. Jotain oli kuitenkin valittava eikä valintaansa saanut perustella. Sellainen on paitsi turhauttavaa haastateltavalle, myös ongelmallista tulosten kannalta. Elämä ei mahdu datapisteeseen.

Kerrottakoon kuitenkin tilastotietona lakritsipiippuvallankumouksen edenneen reilussa kolmessa kuukaudessa 70 kirjoituksen ja yli 2000 sivulatauksen verran.

Paikallisjunassa istumisessa on kotiinpaluuntuntu.

Hyvän loman päätteeksi on huojennus palata todellisuuteen, jossa autot ja kymmenkaistaisilla moottoriteillä navigointi ovat enintään sivuroolissa. Berkeleyssä melkein kaikkialle voi mennä kävellen tai pyörällä. Elokuusta alkaen työmatkani on neljän korttelin mittainen. Se on juuri sopivasti.

Matka San Franciscosta Los Angelesiin oli vielä kauniimman huikea kuin minulle oli kerrottu. LA oli yllättävän täsmällisesti sellainen, millaiseksi olin sen kuvitellut: liikaa pintaa ja liian vähän syvyyttä. Kaiken feikin keskellä Tyynenmeren suurissa aalloissa uidessa, vegaaniruokaa syödessä ja Warner Brothersin studioihin tutustuessa hyväntuulisuus oli aitoa.

Vallitsevien olosuhteiden hyvyydestä kertoo paljon se, että loman viimeisenä iltana ajatus töihin pääsemisestä innostaa.