Avainsanaan ‘tutkimus’ liitetyt artikkelit

Tällä viikolla on tapahtunut paljon kiinnostavaa: vierailin Berkeleyn psykologian laitoksella, Bancroft-hotellissa luennoitiin yksityisyydestä, TEDxBerkeleyn puhujat pauhasivat maailman muuttamisesta, ja tänään käytiin Oaklandissa esittelemässä Kassia. On hetkiä, joina on osattava sanoa sanottavansa nopeasti.

Yksi viikon tärkeimmistä oivalluksista osui kuitenkin aivan tavalliseen perjantai-iltapäivään, jona pääsin pitkästä aikaa sosiologian seminaariin. Keskustelua kuunnellessani tajusin taas yhden asian, joka tekee Berkeleystä minun silmissäni huipun yliopiston: myös teoreettisesti suuntautuneet yhteiskuntatieteilijät kysyvät tutkimuksestaan puhuessaan tiuhaan tahtiin miksi, kenelle, minkälaisin tavoittein. Suomalaisten sosiaalitieteilijöiden kuulee turhan harvoin kysyvän toisiltaan, minkä puolesta he pitchaavat. Hissipuheet ovat useimmiten teknologien ja taloustietelijöiden heiniä.

Kaikkialle puskeva hissipuhekulttuuri voi toki olla tuskastuttavaa, mutta perjantain seminaarissa se toi esiin tärkeän asian: tutkimuksen yhteiskunnallisen merkityksen pohtiminen ja julkilausuminen ei ole vain esipuheeseen kuuluva pakollinen, hyvään tapaan kuuluva osio. Sen ei kuulu olla sivuhuomio, rahoittavalle taholle tuherrettu selitys, eikä toissijainen jälkipohdiskelu. Työn merkityksen hahmottaminen on osa työn ydintä.

On tärkeää osata perustella itselleen ja muille, miksi on tärkeää kysyä juuri ne kysymykset, jotka kysyy.

Lähdemateriaalitietokantojen käytöstä puhuvat kirjastontädit eivät ole olleet minun listoillani erityisen hyvässä maineessa, varsinkaan sen surullisenkuuluisan tapauksen jälkeen, kun kandiseminaarissa väitettiin, ettei koulun kirjastosta löytyvää materiaalia tarvitse alistaa lähdekritiikille, koska kirjastoon on tilattu vain hyväksi havaittua tuotantoa.

Tätä kokemustaustaa vasten en odottanut paljoa mennessäni kirjastoresursseja käsittelevälle kurssikerralle. Onneksi silti menin, sillä luennolla kävi ilmi, että Amerikassa kirjastonhoitajatkin ovat suurempaa kaliiperia. Kaikkein hyödyllisimpiä eivät olleet uudet tiedot käytettävissä olevista aineistoista, vaan kolmiosainen ohjeistus kirjoittamisen realiteetteihin:

  1. Tee tutkimuksestasi itsellesi merkityksellistä tai siitä tulee todella tuskallista.
  2. Selvitä käytännön asiat, kuten aikataulut ja muiden työlle asettamat vaatimukset. Tee nämä huomioiva suunnitelma, mahdollisimman visuaalisessa muodossa.
  3. Tervetuloa tutkimukseen. Tällaista se on: Turhaudut, turhaudut, turhaudut. Löydät liikaa, löydät liian vähän.

Kuten kirjoitusohjeet usein, nämäkin pätevät elämään laajemminkin. Kolmannen kohdan kanssa painiessa on hyvä pitää mielessä, että joskus on vain tyydyttävä etenemään – erityisesti silloin, kun meneillään on niin monta hommaa, että kaikkien rinnakkainen liikuttaminen merkitsee väistämättä sitä, ettei yksikään etene kuin puolustuksen linjan ohi karkuteille pujahtanut pelinrakentaja. On ihan okei edetä välillä jaardi jaardilta uusiin yrityksiin.