Avainsanaan ‘Twitter’ liitetyt artikkelit

Näinä aikoina maailmanmenon seuraaminen uhkaa viedä voimat suuremmastakin optimistista.

Aiemmin tänä keväänä poistin puhelimesta Facebookin ja Twitterin. Se on auttanut aloittamaan aamut hyväntuulisempana sekä hyppäämään uutisvirtaan harvemmin ja harkitummin. Suosittelen kokeilemaan.

Samaan settiin sopii tämä tehtävä, joka neuvoo, ettei tarvitse lakata tuntemasta, ettei pidä luopua toiminnasta, ja ettei varsinkaan kannata antautua yksinomaan murehtimaan:

FOCUS_rwb

On opittava suhtautumaan paradokseihin ja epävarmuuteen tyynemmin. Ja on keskityttävä, aherrettava – ja kyllä, myös iloittava aina kun voi, sillä se jos mikä on voimaannuttavaa vastarintaa.

Pohjolan kesässä valoa riittää.

Mainokset

Sukattoman kesäarjen perään olisi helppo haikailla, mutta jotain mukavaa on siinäkin, että aamulla töihin lähtiessä saa valita päivän tunnelmaan sopivan kaulaliinan.

Pidän siitä, miten monien ihmisten kanssa minun Suomessani syödään lounasta, juodaan kahvia ja haluttaisiin ehtiä tehdä yhdessä enemmän kuin juuri nyt on mahdollista. Sähköpostin ja Twitterin ansiosta lähellä tai vähintäänkin nopeasti tavoitettavissa ovat myös valtameren takaisten todellisuuksien tärkeät henkilöt.

Helsingistä on helppo viehättyä, kun kotimatkalla hyppää äkkiarvaamatta kulttuuriratikan kyytiin. Klovnit lausuvat runoja. Ruskeaan vakosamettipukuun sonnustautunut attasea-salkkuinen mies aplodeeraa muiden mukana. Ulkomaiset turistit ovat innostuneesti ymmällään. Niin olen minäkin.

Ruokakaupan kassajonossa naurattaa: karkkihyllyssä on uutuuspussi nimeltä Pikkuhässäkkä. Tästäkin syksystä taitaa kehkeytyä juuri sellainen.

Kuukausikaupalla on naljailtu huhtikuun loputtomista viikonlopuista ja kaikesta siitä, mitä niiden kuluessa tehdään. Aivan kuin tänä keväänä viikonloppuja olisi loputon määrä ja ne kestäisivät ikuisesti.

Ei näköjään niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.

Puistossa ihmiset pelaavat baseballia, puhaltavat saippuakuplia ja keskustelevat koira-asioista. Kun aurinko lopulta laskee, kiivetään kattotasanteelle katsomaan kaupungin valoja. Aika tuntuu kerrankin riittävän.

Howard Rheingold kiteytti parinpäiväntakaisessa twiitissään sen, miltä Pohjois-Kaliforniassa nyt tuntuu: So grateful to be alive, bare feet on the grass, seeing and smelling another Spring.

Ei elämä, puolikkaalla et helli.

Työpöytää siivotessa tuli vastaan vanhempien jättämä sanomalehti. On hauska selata epäkäytännöllisen suuria sivuja ja muistaa, miltä maailma niillä kerrottuna näyttää.

Hesari on jotenkin karmivan tuttu, sen tunnistaisi vaikka pelkästä tuoksusta. Uutiset kertovat vanhustenhoidosta, mäkihypystä ja yliopistojen varainkeruusta. Politiikka tuntuu helpommalta ymmärtää kuin Amerikassa, mutta se ei välttämättä ole journalistien ansiota.

Kaikelle on paikkansa. New York Timesin teknologiauutiset ovat herkkua ja Twitter-verkosto tiedottaa tiedemaailman oleellisuuksista, mutta yksinomaan niihin ei ole luottamista sitten, kun on taas oltava selvillä Helsingin kulttuuririennoista.