Avainsanaan ‘työelämä’ liitetyt artikkelit

Jotkut asiat onnistuvat, toiset takkuavat. Eikä se aina ole itsestä kiinni, mihin luokkaan mikäkin asettuu.

Olen tänään iloinnut kaksi viikkoa sitten järjestämämme yksityisyys-workshopin hyvistä jälkimainingeista. Ensi viikolla yksityisyystapahtumarintamalla on luvassa lisää – ja tuntuu kotoisalta, että osallistumisestani tietää ja on innoissaan ennakolta joku muukin kuin minä itse.

Toisaalta olen manaillut maailmaa. Vuoden valmistelun jälkeen ilmoille saatuun kyselyyn ei löydy osallistujia siten, kuin toivottiin. Ja niin turhauttavaa kuin se onkin, on ihan sama, kuinka hyvät kysymykset meillä on, jos ihmiset eivät vastaa niihin. Jokin ratkaisu kyllä keksitään, mutta juuri nyt hämmentää ja harmittaa.

Kuten jo kahdeksan vuotta sitten pääsykokeissa kirjoitin, edes työelämää ei kannata rakentaa yhden kortin varaan. Täyskäsi voittaa valttikortin.

Työelämään tutustumisjakso kuului aikoinaan peruskoulun parhaisiin kaksiviikkoisiin.

Ysiluokkalaisen kertomus TET-jaksostaan Demoksessa on paitsi nostalginen, myös hyvä täsmäys omiin tunnelmiini:  En tiedä hirveästi työelämästä, mutta ihmeen hyvin heidän hommansa luistaa. Jokainen hoitaa omiaan ja yhteisiä hommia mitään mutisematta tyytyväisenä, ilman mitään käskyjä. Heidän toiminnassaan on jotain jota voi kutsua saumattomaksi yhteistyöksi.

Tällä viikolla, konferenssipaperidarrasta huolimatta, hommat ovat luistaneet ihmeen hyvin. Omia ja yhteisiä hommia voi hoitaa mitään mutisematta, kun työkavereina meren molemmin puolin on työstään innostuneita ja sille omistautuneita ihmisiä.

Hyvää on myös se, että työviikon päätteeksi tulee viikonloppu, vaikkei koko viikko olekaan mennyt sitä odottaessa.