Avainsanaan ‘työpäivä’ liitetyt artikkelit

Joskus tiistait tuntuvat maanantailta, eikä mikään riitä.

Työpäivän päätteeksi tehtävälista tuntuu yhä toivottoman pitkältä. Olo on kuin viimeaikaisen suosikkimeemin sankarilla, kärttyisellä kissalla:

grumpy

Onneksi illan tullen voi lukea Harry Potteria, katsoa Diilin ja juoda kupin vanhempien Egyptistä tuomaa hipiskusteetä, joka kuulemma parantaa kaiken ja auttaa kaikkeen.

Hyvä tästä viikosta vielä tulee.

Mainokset

Tajusin, että lähtöä edeltäviä työpäiviä on enää tusina.

Se on kauhean pieni määrä, varsinkin, kun tekeillä on vielä niin paljon. Viime päivien tutkimusvierailuvalmistelut pätevöittäisivät ohjelmatoimistoksi, mutta en aio loikata näihin hommiin päätoimisesti. En ainakaan juuri nyt, kun näkymät tutkimushatun lierin alta ovat kiinnostavan moniulotteiset.

Kun kaikkea kivaa alkaa olla liikaa, on hyvä lyödä jarrut pohjaan yhdeksi illaksi, vetäytyä perhepiiriin, ja suunnata Ritarihuoneelle kuuntelemaan, kun suomalaiset esittävät sitä, mistä meidät maailmalla parhaiten tunnetaan: klassista musiikkia.

Ja valittaa ei voi, sillä life ain’t easy but it’s awesome.

Paras on pienissä hetkissä, kuten mielettömän maukkaan appelsiinimehun juomisessa.

IIE:n virkailija ohjeistaa aktiivisuuteen kunnollisen akateemisen ohjauksen turvaamiseksi: It might take a little pushing but I know you scandinavian women are good at that. Syksymmällä hän lupaa kutsua kaikki uudet Fulbrightit kotiinsa aamiaiselle sekä katsomaan naapuruston seinämaalauksia.

Ohjaaja kannustaa nauttimaan kesästä, sillä syksyllä tekemistä tulee olemaan paljon. Olemme yhtä mieltä, että siitäkin tulee hauskaa, mutta, myönnetään, a different kind of funTyöpisteestäni South Hallin uumenista kuulee, kun pihan toisella laidalla Campanilessa soitetaan keskipäivän konserttina Yesterdayta.

Opiskelijaryhmä harjoittelee kannustushuutoja: Tell the whole damn world this is bear territory. Keskeinen oppi on, että karhukannustuksia huutaessaan ei kannata vain yliopiston jalka- ja koripallojoukkueita, vaan myös itseään. Go Bears.

Telegraphia pitkin kotiin kävellessä elämä tuntuu elokuvan loppukohtaukselta, vaikka oikeasti kyse on vasta preludista. Työviikon päättymistä ja jetlagin kukistumista on perusteltua juhlistaa palkintoiltapäiväunilla.

Seuraavaksi kiipeän runopuuhun.

Jalkapallo on tätä nykyä ilmeisen iso juttu myös Yhdysvalloissa. Lounasaikaan kisakatsomo Raleigh’n patiolla oli täydessä vireessä. Espanjan kannattajia oli enemmän, ja he olivat aiheesta kovaäänisempiä. Me puhuimme jalkapallomuistojen ohella myös työasioista.

Vaikka sveitsiläisessä pankkitilissä oli aikanaan oma hohtonsa, viihdearvoa on silläkin, että sekkivihkon kansikuvassa on hevoskärryt. Käytyäni pikkupankkiirin kanssa eloisan keskustelun siitä, miten rohkeaa on lähteä ominpäin ulkomaille, miten elämässä hauska on tärkeämpää kuin raha ja miten mahdoton nimeäni on ääntää oikein, sain tilin avattua. Pankista lähtiessä pankinjohtaja kätteli varmuuden vuoksi kolmesti ja toivotti tervetulleeksi perheeseen. Onnistuin pidättämään naurua kadulle asti. Aivan helppoa se ei ollut.

Päivän painavinta sanaa on paperisodasta huolimatta lukihäiriöisen Dostojevskin Kalifornia. Moen legendaarisesta kirjakaupasta tarttui mukaan Fodor’s California 2010 -matkaopas. Sen 955 sivua selatessa on vaikea olla heiluttelematta varpaita.

Palat alkavat loksahdella paikoilleen.

On jo aikakin, sillä tajusin tänään, että jäljellä olevat työpäivät Suomessa voi nyt laskea sormin. Se saa vastapäivään pyörimisen tuntumaan realistiselta toimintamallilta.

Toisaalta laskelmaan ei tarvitse lisätä kuin yhden jalan varpaat,  jotta voi hahmottaa, miten lähellä kesän ensimmäinen loma on. Pian ollaan matkalla etelään. Silloin hyppään kyytiin, ja kaikki on vielä mahdollista.