Avainsanaan ‘uni’ liitetyt artikkelit

Työkaverin tytär oli viime viikolla kysynyt isältään miksi minuutit ovat sellaisia, että ne menee jo. Samaa mietin minäkin tajutessani ensimmäisen vuosineljänneksen päättyvän parin päivän päästä. Lukukautta on jäljellä alle kaksi kuukautta, täkäläisiä töitä vähän yli kolme. Ohikiitävä aika herättää avutonta kauhua.

Paluumuutto Eurooppaan luikertelee keskusteluihin. Suomessa odottaa paljon, mistä innostua, mutta sitä kaikkea on silti vähän pelottavaa ajatella. Jopa kesäloma, joka tulee epäilemättä sisältämään tolkuttoman huikeita hetkiä, herättää ristiriitaisia tunteita, koska se tarkoittaa matkaamista yhä kaemmas vallitsevasta arjesta. Sovittelen päähäni erilaisia ajatuksellisia hattuja löytääkseni näkökulman, josta käsin uskoa siihen, että hurjan hyvin voi olla niin tässä kuin tulevaisuudessakin.

Tämä on se hetki, kun kauniita unia nähdessään pelkää aamunkoittoa, vaikka siihen on vielä tuntikausia – tai se, kun päiväunilta ei millään tahtoisi herätä, vaikka tietää, ettei silmät auki ole välttämättä huonommin.

Flunssa on ankea mutta tarpeellinen. On pakko ottaa tauko kaikesta.

Se antaa mahdollisuuden käpertyä päiväkausiksi nukkumaan pois kaikki mahdollinen väsymys. Joululahjaksi saatua romaania ehtii lukea niin uppoutuneesti, että iltapalavoileipiä tehdessäkin ajatukset ottavat proosan muodon.

Voi olla, että tauko tekee hyvää jopa töille – suunnitelmat ehtivät muhia hetken ennen varsinaista kirjoitustöihin tarttumista. Nyt alkaisi kuitenkin jo riittää, sillä ensi viikon lumiraportteja lukiessa tekee mieli saada tehtävälista mahdollisimman lyhyeksi ennen keskiviikkoaamua.

Ajatus pikkupakkasesta ja vuorenrinteistä aiheuttaa riemukasta levottomuutta.

Berkeleyn motto on fiat lux, tulkoon valo.

Korkeaotsaiset akateemikot ajattelivat epäilemättä mottoa valitessaan tinkimätöntä pyrkimystä kohti tietoa ja ymmärrystä. Kaamosmaassa kasvaneelle kalifornialainen valon paljous itsessään tekee yliopistosta huipun. Tietoisuus siitä, ettei kaamosta tänä vuonna tule, vapauttaa uskomattoman määrän energiaa elämiseen.

Olen pohjattoman onnellinen siitä, etten tällä hetkellä tarvo päivien läpi unelmoiden siitä hetkestä, jona pääsee takaisin nukkumaan. Kun asioita ei voi laittaa kaamoksen piikkiin, voi tapahtua mitä vain. Silloin saattaa mennä katsomaan elokuvan ja kuulla näytöksen päätteeksi filmin animaattorin aikalaiskuvausta beat-sukupolvesta.

Viime päivät ovat olleet samanaikaisesti hyvin arkisia ja aivan käsittämättömän huikeita. Arvostan.