Avainsanaan ‘urheilu’ liitetyt artikkelit

Ollaan auttamattomasti siinä vaiheessa kesää, jolloin vastoin parempaa tietoani toivon, että minua olisi kymmenen.

Työnjako voisi olla vaikka tällainen:

Yksi hoitaisi asialliset hommat kiirehtimättä, vilkuilematta kelloa ja surematta sitä, että jotain hauskaa jää aina tekemättä, jos yrittää huolehtia kaikesta siitä, mistä pitäisi.

Toisella olisi ruhtinaallisesti aikaa akateemisilla raja-alueilla seilaaviin kohtaamisiin. Koskaan ei tarvitsisi jättää menemättä kiinnostavaan seminaariin tai karata lounaspöydästä puhelinkokoukseen kesken inspiroivan keskustelun. Toinen osallistuisi kurittomiin ajatuskokeisiin ja oppisi ymmärtämään, miksi ruma matematiikka ei kestä ajan hammasta, kun taas kauniille teoreemille löytyy melkein aina, lopulta, myös käytännöllinen sovellus.

Kolmas keskittyisi lukemaan ja kirjoittamaan, rajoituksetta ja riemulla. Kolmannen ansiosta kirjahylly ei olisi täynnä kirjoja, jotka olisi pitänyt lukea vuosia sitten, eikä työpöydällä pyörisi käsikirjoituksia, jotka tarvitsisivat vain vähän lisää työstöä voidaakseen lähteä maailmalle.

Neljäs kysyisi muilta miten voin olla avuksi. Joutohetkinä voisi leipoa työpaikalle kakun tai kirjoittaa kirjeitä ystäville.

Viides saisi aina sanoa kyllä illalliskutsuille, teatteriesityksille ja after work -hengauksille. Viides murehtisi muidenkin puolesta sitä, että ihan pian toimistossa ei enää ole joka aamu kaikkia niitä lämminsilmäisiä ihmisiä, joiden läsnäoloon on huomaamattaan tottunut.

Kuudes tanssisi, joogaisi ja juoksisi. Unta ja liikuntaa olisi tarpeeksi paljon ja tarpeeksi usein. Kotona olisi aina tuoreita hedelmiä ja puhtaita vaatteita. Kuudes ei olisi niin uppoutunut kaikkeen muuhun, että unohtaisi viikko toisensa jälkeen mennä kampaajalle.

Seitsemäs olisi Suomessa, kahdeksas Kaliforniassa, ja yhdeksäs valmiina matkustamaan minne ikinä tilanne vaatii.

Kymmenes ottaisi iisisti ja olisi avoin yllätyksille.

Mainokset

Vuodenvaihteessa blogosfäärissä keskusteltiin melkein väsymykseen asti vuosisuunnitelmista. Se tuntui vieraalta, sillä ainoa uudenvuodenlupaukseni on tavannut olla antaa hyville asioille mahdollisuus tapahtua.

Hieman epäröiden, kokeilumielessä, liityin vuoden alkaessa suunnittelijoiden joukkoon. Ajattelin, että jos kerran uskon, että tavoitteiden asettaminen on tärkeiltä tuntuvien työasioiden edistämiselle hyväksi, vähintään yhtä suurella huolella pitäisi suhtautua muihinkin tärkeisiin asioihin. Urheilu on niistä yksi, sellainen, joka liian helposti jää kaiken muun jalkoihin, elämänlaatua haparoittavin seurauksin.

Tänään tanssituntia HeiaHeiaan kirjatessani huomasin treeniaikalaskurin pyörähtäneen taas uudelle kymmenluvulle. Pienellä mutta merkityksellisellä tavalla siitä tuli hyvä mieli. On käynyt hyvin: Urheilusuunnitelmasta ei ole tullut sellaista ulkoista pakkoa, jossa pysymättömyys tuntuisi epäonnistumiselta, mutta selkeän tavoitetason asettaminen on tehnyt helpommaksi pitää prioriteetit ojennuksessa ja erottaa syyt tekosyistä.

Runsaan vuosineljänneksen perusteella alan vakuuttua niistä hyvistä voimista, jotka pääsevät valloilleen, kun opettelee suhtautumaan sopivalla vakavuudella myös niihin tärkeisiin asioihin, joista on tilivelvollinen vain itselleen.

Käynnissä on suuri urheiluviikko.

Sunnuntaina seurasimme huispausottelua. Vaikka opiskelijat eivät täälläkään osaa lentää, laji osoittautui loistavaksi viihteeksi. Uusi Harry Potter -elokuva täytynee mennä katsomaan ensitilassa. Tiistaina Haas Pavilionissa pelattiin koripalloa. Marssiorkesteri tahditti toimintaa, Berkeley donkkasi tykimmin. Go Bears!

Ylihuomenna on Iso Peli, syksyn odotetuin.