Avainsanaan ‘vancouver’ liitetyt artikkelit

Eilen kaatui tämänsyksyisen, hetkin loputtomalta tuntuneen, konferenssideadlinejonon viimeinen domino. Aika näyttää, miten esityksellemme yksityisyysaiheiseksi workshopiksi Vancouverissa käy juryn käsissä.

Tämä on kuitenkin yksi niistä onnellisista hetkistä, jolloin voi itseään pettämättä uskoa prosessin itseisarvoon. On ollut ihmeellistä seurata tuhkajumin aikana lentoa odotellessa sähköpostiksi muotoutuneen ajatuksen kasvua aikavyöhykehaasteista lannistumattomaksi yhteistyöksi, jonka tukijoukot koostuvat kymmenessä eri organisaatiossa toimivista ihmisistä. Arvovaltaiset Tutkijat, joille en jotenkin ollut tullut ajatelleeksi voivani noin vain lähettää sähköpostia, ovat vastanneet yhteistyökyselyihini ystävällisesti ja kannustavasti. Ne muutamat, jotka ovat kieltäytyneet, ovat tehneet sen hyvistä ja hyväksyttävistä syistä – ja kuten yksi mieliviisauksistani kuuluu, riittävän arvovaltainen ei tarkoittaa kyllä.

Akateemisiin polkuihin pätee sama kuin matkustamiseen: Matkaseuran ydin on syytä valita suurella huolella, mutta seurueen liepeille kannattaa jättää tilaa yllättäjille. Totta on sekin, että proverbiaaliselle polulle astuessaan ei voi milloinkaan tietää, minne se kulkijansa johdattaa.

Kulkemaamme reittiin Vancouverista San Franciscoon olisi järkevää varata kolme tai neljä kuukautta. Meillä oli käytettävissä noin viikko, mutta saimme sen tuntumaan kolmelta tai neljältä kuukaudelta.

Grant’s Passin vihannesmarkkinoiden ihmisissä ja kirpputorien tavarakummajaisissa riitti tutkailtavaa. Kalifornian puolelle tultaessa tiet muuttuivat mutkaisiksi ja puut valtaviksi. Launtai-illan hämärtyessä palasimme valtameren rannalle. Sunnuntaina Berkeley otti matkalaiset vastaan helteisenä ja täynnä uutta elämää hehkuvia fukseja. Myöhemmin samana iltana tiesin palanneeni San Franciscoon, kun kadulla ohitsemme käveli alaston mies.

Autovuokraamon kuitin mukaan matkamittariin kertyi viikon varrella 1500 mailia. Isä on opettanut, että on eri asia olla lomalla kuin lepäämässä. Tänään jouduin päästämään siskon kotimatkalle kohti Eurooppaa. Söin sushia suruuni. Sitten tartuin arkirutiineihin hyvillä mielin. Menneessä ja tulevassa on paljon hehkutettavaa, mutta hyvää on myös tässä ja nyt.

Ylihuomenna alkaa koulu.

Torstaiaamuna rajaviranomainen kysyi, miksi olen tulossa Kanadaan. Hämmennyin kysymyksestä, minkä jälkeen hän epäilemättä hämmentyi vastauksestani: En ole ennen käynyt täällä ja ajattelin, että olisi jo aika.

Vancouverissa ehdittiin paljon, muun muassa joukko jälleennäkemisiä, kolme auringonlaskua ja niin monta tähdenlentoa, että toivomuslistalle voi taas huoletta lisätä uusia ideoita. Kaupungista löytyi niin hippejä kuin hipstereitäkin. Työmotivaatiota nostaa se, että jos CHI 2011 -submissiot hoituvat hyvin, paluu on mahdollinen jo ensi toukokuussa. Juuri nyt töitä ei kuitenkaan tarvitse ajatella, sillä lomaa riittää vielä viikko.

Tänään palattiin rajan yli takaisin Yhdysvaltoihin. Greyhound oli mainettaan parempi mutta ikimuistoinen. Sunnuntaiuneliaasta Seattlesta löytyi helppoa jäätelöä ja odottamattomatonta sambaa.

Huomenna hypätään Think Vanin kyytiin.