Avainsanaan ‘viini’ liitetyt artikkelit

Työpaikalla käydään keskusteluja, jotka tekisi mieli nauhoittaa, jotta voisi myöhemmin tarkistaa, ettei ole nähnyt unta.

Oluelle nimensä antaneesta kaupungista kotoisin oleva kollega kertoo tuohtuneena kiinalaisten keskustelufoorumeiden trolleista ja vastaa kärsivällisesti kysymyksiini nettisensuurin merkityksestä ja tehokkuudesta. Kaikkein mieluiten hän kuitenkin puhuu ruoasta, sillä mitä järkeä on elää ellei voi nauttia syömisestä.

Toiselle työkaverille Israel ei ole uutisista tuttu poliittinen umpisolmu, vaan kotimaa. Hänen huolensa Syyrian tilanteesta on siksi eri tavalla akuutti kuin minun. Se näkyy ryppynä otsalla ja tiukkoina mielipiteinä.

Kolmas on tohkeissaan, sillä hän on saanut käsiinsä hyvin toimivan, laadukkaan kynän. Se saa työn sujumaan kuin rasvattu.

Perjantai-iltapäivisin kahvihuoneessa tarjoillaan viiniä ja juustoa. Päädyn seuraamaan väittelyä Kungfutsen ja Laotsen opetuksista, hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta ja joogaguruista. Keskustelu on tuhansia vuosia vanha ja täysin ajankohtainen.

Työkaverit ajattelevat enimmäkseen eri tavalla kuin minä – ja ennen kaikkea eri asioita. Yhteinen kesä on epätodennäköinen sattumus. Kun tässä nyt kuitenkin ollaan, tekisi mieli unohtaa miten ohikiitäviä nämä viikot ovat.

It’s not that it goes too fast. It’s just that it goes at all.

Mainokset

Faktat kertovat, että ylihuomenna alkaa loma. Huhut puhuvat salmiakkilastin Amerikkaan saapumisen puolesta. Toivotan molemmat tervetulleiksi.

Vaikka syntymäpäiväjuhlallisuuksia on downshifting-trendien mukaisesti skaalattu pienemmiksi, peruselementit pysyvät. On kakkua, viiniä ja kavereita. Valtameren takaisista onnitteluista olen tänään oppinut ajatusten olevan tullivapaita sekä sen, että ennen kuin etsii avainta vuosia, kannattaa kokeilla, onko ovi lukossa.

Viikonloppuna oivalsin olevani yhtä vanha kuin Oregonin vanhin panimo. Juuri nyt elämä on kuin Bridgeportin IPA: delightfully complex, smooth, and satisfying.

Berkeleyssä on helppo ja hyvä olla. San Francisco on seikkailu. Molempia tarvitaan.

Suuri hippikaupunki oli tänään oma itsensä: tuulinen, mäkinen, eloisa. Siellä muisti olevansa Yhdysvalloissa. China townissa kuitenkin tuoksui -hieman yllättäen- kiinalta. Paremmalla ajalla aion löytää sieltä teetä ja mausteita. Nostalgiassa roikkuminen on turhaa, mutta ilman tulisia neilikoita, appelsiininkuorta ja oransseja teekukkia ei kannata olla ilman painavia syitä.

Loikkaus mörköviinakauppojen keskeltä luksushotellissa järjestettyyn keskusteluun Haitin jälleenrakentamisesta oli juuri sellainen nopea käänne, joita elämässä kuuluukin olla. Valkoviini oli kotoa opitun trifectan mukaista: kylmää, kuivaa ja ilmaista. Keskustelu eteni hitaasti, eikä siinä päästy kovin pitkälle. Oli opettavaista nähdä, miten vaikeaa kulttuurirajojen yli kommunikoiminen voi olla jopa silloin, kun kaikki ovat paikalla hyvillä mielin ja sisäiseen muutosarkkitehtiuteensa uskoen.

Ensimmäinen kuukausi Kaliforniassa on pian paketissa. Fulbright-kollega summasi tilanteen sähköpostissaan osuvasti: Toistaiseksi kaikki hyvin.