Avainsanaan ‘visio’ liitetyt artikkelit

Joulu tuli, ihan oikea joulu, vaikkakin ilman rosollia, kotijuustoa ja piparitaloa. Lumijumista huolimatta kaikki matkatavaroita myöten ehtivät lopulta perille aattoiltaan mennessä. Joulusaunan löylyttömyyttä kompensoi 17 mailin mittainen jouluajelu sekä se, että tapaninpäivänä nähtiin joulupukin lisäksi myös Elvis.

Kävin tänään läpi päättyvän vuoden merkkihetkiä. Niitä on ollut monenlaisia ja liian monta mainittaviksi. Yhteenvedoksi riittäköön tunne siitä, että elämä on ennen näkemättömän hyvässä hantissa. Vaikka kaikki ei ole selvempää kuin vuosi sitten, vision avoimuus tuntuu nyt paremmalta. Kirjasin myös tärkeimmät tavoitteet alkavalle vuodelle. Niitäkin on koko joukko, mutta kaikesta ei parane huudella ennen aikojaan.

Huomenna on aika saattaa tämä ihmeellinen vuosi arvoiseensa päätökseen brecthtiläisen punkkabareen ja ainakin yhden perinteen voimin.

Mainokset

The Economist maalaa synkän kuvan jatko-opinnoista. Akateemisessa järjestelmässä on paljon vintallaan, ja minut jos joku on helppo yllyttää meuhkaamaan asioista, joiden pitäisi olla toisin. Ja on ihan varmasti totta, että jos päätavoite on tienata paljon, jatko-opinnot ovat huono idea. En kuitenkaan näe mitään syytä vaipua synkkämielisyyteen.

Jutussa riittää paljon porua siitä, miten tohtorinhattu ei takaa turvallisen pysyvää työsuhdetta. Se on ongelma, jos sen antaa olla sellainen. En tiedä muista, mutta omassa kaveripiirissäni harva uskoo työnantajien millään sektorilla tarjoavan näinä aikoina turvallista pysyvyyttä. Instituutioihin luottamisen sijaan elämän voi rakentaa luottopelureiden ja pitkän tähtäimen vision varaan.

Surullisen ekonomistihenkisesti artikkeli kuittaa sivulauseella asennoitumisen oppimiseen arvona itsessään sekä asioiden tekemisen siksi, että ne tuntuvat mielekkäiltä. Mitään ei puhuta myöskään siitä, millaista vapautta jatko-opinnot voivat parhaimmillaan tarjota, miten mahtavaa jengiä niiden puitteissa tapaa tai miten väitöskirjan toteuttaminen rahoituksen hankkimisineen ja tutkimuskokonaisuuden hahmottelemisineen on ensiluokkainen koulutus itsenäiseen epävarmuuden sietämiseen.

Juuri nyt on vaikea kuvitella, mikä diili voisi olla paljon parempi kuin se, että saa työkseen ajatella, lukea, kirjoittaa ja keskustella kiinnostavien ihmisten kanssa.

Ostin viime viikolla uuden muistikirjan, koska halusin keskittyä ajattelemaan ja kuuntelemaan kunnolla. Evernote on mahtava apuväline muistiinpanojen säilömisessä, mutta on hetkiä, joina käyttöliittymä, joka ei mahdollista poukkoilua Internetissä, on ylivoimainen.

Keskiviikkoiltana HUB SoMassa vaaleat sivut täyttyivät hurjaa vauhtia, kun Rachel Botsman kertoi kirjastaan What’s Mine is Yours ja panelistit keskustelivat yhteisöllisen kuluttamisen mullistavista mahdollisuuksista. Video summaa keskustelun ytimen hyvin: Näinä aikoina opitaan luottamaan tuntemattomiin ihmisiin, arvostamaan kokemuksia enemmän kuin rojua ja ymmärtämään, että tärkeää on se, että tarvitut tavarat ovat käytettävissä, kun niitä tarvitsee, ei se, että ne omistaa.

Muistikirja tuli tarpeeseen myös lauantain >play-konferenssissa, jonka tähtihetkiin kuului päivän avannut Wired-lehden päätoimittajan esitys. Chris Anderson puhui journalismin tulevaisuudesta digitalisoituvassa maailmassa ja iPadin sekä muiden tablettien merkityksestä tässä kehityksessä. Yllättäen ajatukset linkittyivät keskiviikon keskusteluihin: uudella teknologialla digitaalisiin lukukokemuksiin voidaan palauttaa se nautinnollinen rauhallisuus ja taitollinen kauneus, joka paperilehtiä verkkoon viedessä on tavanomaisesti hukkunut.

Andersonin visio on näkymä lukemisesta, jossa on kyse enemmän keskittymisestä kuin keskeytyksistä. Esitys hahmotteli kuvaa siitä, miten digitaalisessa mediassa voidaan tehdä taloudellisestikin kannattavaa journalismia. Suurin mullistus piilee siinä, että uusien liiketoimintamallien varassa ensisijaiseksi asiakkaaksi voidaan korottaa mainostajien sijaan lukijat.

Uudet teknologiat eivät automaattisesti muuta pelin luonnetta sen paremmin journalismin kuin muunkaan kulutuksen osalta. Ne voivat kuitenkin mahdollistaa, yhä paremmin kohdistetun mainonnan ohella, myös uudenlaisen keskittymisen oleelliseen. Maailma, joka on täynnä mahdollisuuksia ja vapautta tukahduttamatta asukkaitaan tavarapaljoudella tai häiritsevällä virikevyöryllä, on paikka, jonka luomiseksi voi tehdä töitä hyvillä mielin.