Totta

Matkustamme satukirjojen ja tositarinoiden läpi.

On metsiä, joissa juoksee kauriita ja kalkkunoita. On hellettä, joka lämmittää järviveden niin kuumaksi, että sieltä noustessa nelikymmenasteinen ilma tuntuu hetken viileältä. On myös Atlantin rannikko, jolta löytyy maileja pitkä silta-tunneli-kompleksi, uimarantoja ja ylikukkeudessaankin viehättävä vanha majatalo. Vuokra-autosta irtautumalla pääsee pitkän matkan bussien todellisuuteen. Se on erilainen ja tähän väliin passeli.

Mutta on näissä saduissa ahdistavatkin puolensa.

On aikuisia, jotka eivät tahdo syödä salaattia ateriansa kanssa. On perheitä, joiden mielestä korkea pino donitseja on käypä aamiainen – eikä näytä siltä, että niin olisi vain lomaoloissa, poikkeuksellisena kurittomuusherkutteluna. On kuumuutta, joka lamauttaa heti kun nousee autosta ja öitä, joina herää elämänmuutosajatuksiin. Ennen kaikkea on pohjoismaisia uutisia, jotka ovat totta vaikkei sitä tahtoisi uskoa.

Tänä kesänä tositarinoihin kuuluvat onneksi myös uskallus ajaa viisikaistaisia moottoriteitä, Top Gunin katsominen VHS-kasetilta sekä pizzeriasta löytyvän Pacman-pelikoneen aiheuttama syvällinen riemu.