Avainsanaan ‘workshop’ liitetyt artikkelit

Rax Rinnekankaan opin mukaan riittävän arvovaltainen ei tarkoittaa kyllä. Maailma on kuitenkin siitä mukava paikka, että välillä täällä ollaan mutkittelematta myöntäviä.

Kirjoitin elefanteista ja sameista vesistä. Teksti julkaistiin tänään yhtä aikaa kahdessa suosikkiblogissani. Se on pieni asia, jonka tapahtuman ensikertaisuus saa tuntumaan todellista suuremmalta – ja jännittävältä vähän samalla tavalla kuin ensimmäisen kolumnin julkaiseminen ainejärjestölehdessä.

Illalla saapunut sähköposti kertoi, että pääsemme järjestämään workshoppimme ensi kevään konferenssiin. Se on tavallaan suuri juttu, mutta tuntuu pienemmältä, koska tällaista on tehty ennenkin. Enää tällaiset uutiset eivät käynnistä puolihuolestunutta pohdintaa siitä, mihin on tullut ryhtyneeksi ja miten siitä selvitään.

Vaikka melkein ei malttaisi, huomenna lähden lomalle.

Jotkut asiat onnistuvat, toiset takkuavat. Eikä se aina ole itsestä kiinni, mihin luokkaan mikäkin asettuu.

Olen tänään iloinnut kaksi viikkoa sitten järjestämämme yksityisyys-workshopin hyvistä jälkimainingeista. Ensi viikolla yksityisyystapahtumarintamalla on luvassa lisää – ja tuntuu kotoisalta, että osallistumisestani tietää ja on innoissaan ennakolta joku muukin kuin minä itse.

Toisaalta olen manaillut maailmaa. Vuoden valmistelun jälkeen ilmoille saatuun kyselyyn ei löydy osallistujia siten, kuin toivottiin. Ja niin turhauttavaa kuin se onkin, on ihan sama, kuinka hyvät kysymykset meillä on, jos ihmiset eivät vastaa niihin. Jokin ratkaisu kyllä keksitään, mutta juuri nyt hämmentää ja harmittaa.

Kuten jo kahdeksan vuotta sitten pääsykokeissa kirjoitin, edes työelämää ei kannata rakentaa yhden kortin varaan. Täyskäsi voittaa valttikortin.

Hulina

Posted: 11/05/2011 in Uncategorized
Avainsanat:, , , ,

Vuosi tuhkajumin jälkeen CHI on tuttuudessaan erilainen.

Ihmismassan keskellä huomaa, miten paljon on tapahtunut ja kuinka moneen on tutustunut. Tyhjän small talkin määrä on helppo karsia minimaaliseksi, kun joka puolella törmää ihmisiin, joiden kanssa riittää puhuttavaa ja hassuteltavaa.

Lauantain workshop jätti jälkeensä tunteen siitä, ettei tämä jää tähän. Huomenna esittelen paperin, sitten on ryhdyttävä suunnittelemaan elämää sellaiselle mallille, jossa joskus ehtii myös pyykätä.

En ole varma olenko tehnyt tänä syksynä enemmän töitä kuin aiemmin, mutta tiedän varmuudella tehneeni niitä keskitetymmin ja keskittyneemmin. Ilmassa on nytkin monia palloja, mutta ne muodostavat eheän jonglöörausharjoitteen. Kun aikaa ei kulu ruuhkabusseissa sahatessa eikä rajallisesta ajasta kilpailevia aktiviteettaja tasapainotellessa, ehtii paneutua täysipainoisesti siihen, mitä tekee.

Olen nauttinut häiriöttömyydestä täysin siemauksin. Nyt luentokauden päättyessä ja aikataulun vapautuessa joustavammaksi olen kuitenkin löytänyt itseni työpöydän äärestä miettimästä, mihin pitäisi tarttua. Tekemistä riittää, mutta joustamattomat aikataulut tai deadlinet eivät määrää tahtia. Saatuani tänään kevään workshopin osallistumiskutsun julkaistua, tajusin, että seuraavaan hommaan ryhtymisen sijaan on aika laittaa päivän työt pakettiin ja lähteä vapaalle, tekemään ihan mitä vaan.

Olin ymmälläni, vaikka vasta eilen nyökyttelin oivaltaville sanoille siitä, miten tärkeää kiireettömyys on. En ollut varautunut kohtaamaan korvamerkitsemätöntä aikaa. Hetkeä myöhemmin pyöräilin valikoimaan joulukortteja, lukemaan eilen luennoineen Lisa Ganskyn uutta kirjaa ja lähettämään sähköpostia entisille kämppiksille.

Kun työssä on imua, on helppo unohtaa, mitä kaikkea muutakin elämässä on. Kuitenkin, ehkä erityisesti silloin, kun työ vie onnellisesti mennessään, on pidettävä huoli siitä, että elämässä on jatkossakin monenlaista muutakin kuin työ.

Eilen kaatui tämänsyksyisen, hetkin loputtomalta tuntuneen, konferenssideadlinejonon viimeinen domino. Aika näyttää, miten esityksellemme yksityisyysaiheiseksi workshopiksi Vancouverissa käy juryn käsissä.

Tämä on kuitenkin yksi niistä onnellisista hetkistä, jolloin voi itseään pettämättä uskoa prosessin itseisarvoon. On ollut ihmeellistä seurata tuhkajumin aikana lentoa odotellessa sähköpostiksi muotoutuneen ajatuksen kasvua aikavyöhykehaasteista lannistumattomaksi yhteistyöksi, jonka tukijoukot koostuvat kymmenessä eri organisaatiossa toimivista ihmisistä. Arvovaltaiset Tutkijat, joille en jotenkin ollut tullut ajatelleeksi voivani noin vain lähettää sähköpostia, ovat vastanneet yhteistyökyselyihini ystävällisesti ja kannustavasti. Ne muutamat, jotka ovat kieltäytyneet, ovat tehneet sen hyvistä ja hyväksyttävistä syistä – ja kuten yksi mieliviisauksistani kuuluu, riittävän arvovaltainen ei tarkoittaa kyllä.

Akateemisiin polkuihin pätee sama kuin matkustamiseen: Matkaseuran ydin on syytä valita suurella huolella, mutta seurueen liepeille kannattaa jättää tilaa yllättäjille. Totta on sekin, että proverbiaaliselle polulle astuessaan ei voi milloinkaan tietää, minne se kulkijansa johdattaa.

Näinä aikoina aivan tavalliset päivät ovat äärimmäisen harvinaisia.

Dekaani kiittää kutsusta järjesteillä olevaan workshoppiin ja lupaa yrittää ehtiä paikalle. Kaveri kauppaa lippuja Vampire Weekendin keikalle. Hetkessä löytyy toinen, joka lupaa lähteä seuraksi. Päätös ostaa lippu on helppo. Päivä alkaa ja päättyy aikavyöhykkeitä uhmaavilla palavereilla. Keskellä ruuhkaista työviikkoa löytyy hetki päiväunille. Keittiössä keskustellaan tieteen olemuksesta ja ilmastonmuutoksesta Marsissa.

Kun erehtyy aavistelemaan arjen rutinoituvan, elämä ottaa pois turhat luulot.

Toimiston tuolissa rauhallisesti istuminen on joskus yllättävän vaikeaa.

Tänään asemissa pysymistä on vaikeuttanut sekä loman läheisyys että lokakuussa Berkeleyyn saapuvien kollegoiden kanssa järjestettävien workshoppien valmistelusta aiheutuva innostus.

Hyvää levottomuutta aiheuttaa sekin, että ensi viikon alussa voisi olla mahdollista mennä Freelance Whalesin ja Tokyo Police Clubin keikalle. Tämä visio mielessä Flow’n missaaminen ei juuri nyt harmita yhtään.

Lopuksi viikon viimeinen palaveri siirtyi ensin keskustaan, peruuntuakseen sitten kokonaan. Professorin autonavaimet olivat kateissa.

Asetin sähköpostiin poissaoloilmoituksen. Käyttöliittymä vahvisti operaation ilahduttavan tarkkanäköisellä toteamuksella loman luonteesta: Vacation is active.