Avainsanaan ‘wu wei’ liitetyt artikkelit

Tämä viikonloppu on ollut lepuuttavampaa kesälomaa kuin minun viralliset kesälomani tapaavat olla.

Olen nukkunut päiväunet ennen aamiaista, ajanut metrolla vieraaseen kaupunginosaan, käynyt ruokaostoksilla aasialaisessa supermarketissa, syönyt dumplingeja Chinatownissa ja burmalaista teesalaattia Brighton-Allstonissa. Uskaltauduin kymmenhenkisen rumpubändin säestämälle afrikkalaiselle tanssitunnille. Katselin sillalta Bostonia, Cambridgeä ja niiden välissä joella puikkelehtivia pieniä purjeveneitä. Takana on tuntikausia inspiroivaa, improvisoivaa vaeltelua suuressa, helteisessä, vielä vieraassa kaupungissa, joka pian on oma.

Riemullisen kaupunkiseikkailun vastaparina on hiljainen joutilaisuus, jonka suojissa ehtii sulatella uusien ärsykkeiden tulvaa ja tehdä kaiken tekemällä ei-mitään.

Mainokset

Kun viikon ruuhkauttanut keitos saadaan toimitettua perille viisi minuuttia ennen deadlinea, heitetään kolmikätinen high five ja lähdetään viikonlopun viettoon.

Hetken onnellisuus on siinä, mitä on saatu yhdessä aikaan, mutta myös siinä, että on vihdoin ylitetty raja, jonka jälkeen ei pariin päivään tarvitse saada aikaan yhtään mitään. Silloin voi antaa fillarin valua alamäkeä keskustaan ja mennä tanssimaan mielen tyhjäksi. Tanssitunnilta lähtiessä ehtii huomata taivaan olevan tähtikirkasta yötä enteillen niin syvänsininen, ettei sellaista väriä tavallisesti näe missään muualla kuin unissa. Kotona jättimäisen teemukin käytön voi perustella sillä, että kaikesta huolimatta on perjantai-ilta, joten jotain villiä on sentään tehtävä. Kämppiksen kanssa riemuitaan siitä, ettei ole mikään pakko jaksaa mennä minnekään vain siksi, että on viikonlopun ensimmäinen ilta.

Ja vaikka mieli jo vähän hihkuukin innostustaan ensi viikon sunnuntaille erillisellä pyynnöllä saaduista lisätöistä, tajuaa se samalla, että parasta juuri nyt on olla vaan, tavoitteetta. Jos joku käsite on tällaisena iltana tärkeä, se on wu wei.