Avainsanaan ‘ystävyys’ liitetyt artikkelit

 

Kolmessa kuukaudessa ei ehkä ehdi rakentaa siltaa matematiikasta sosiaalipsykologiaan, mutta yllättävän pitkälle tänä kesänä on päästy.

Välillä pujahdan kenttätutkimusmoodiin. Silloin tarkkailen työkavereita kuin antropologi vierasta heimoa, jonka käytännöistä on tarkoitus ottaa selvää.

Joskus käydään lounaalla ja jutellaan kuin vanhat ystävät. Keskustelu rönsyilee. Kehitellään parasta strategiaa luovia tulevaisuuteen. Siinä sivussa pohditaan, ovatko vuodenajat sittenkään hyväksi ihmisille.

Ja sitten on näitä iltoja, joina syödään taiwanilaiseen tapaan valmistettua munakoisoa, tulista kalaa ja safety chickeniä. Joku kertoo tarinan Putnam-palkinnoista ja kotiin tullessaan oppii Wikipediaa lukiessaan jotain myös siitä, kuinka harvinaislaatuinen hahmo entisen kodin omistaja oikeastaan onkaan – yksi kahdeksasta kautta aikojen.

Syksyyn ja Suomeen suunnatessa aion kiinnittää yllä olevan kuvan työpöytäni läheisyyteen, muistuttamaan, että välillä on parempi jättää todellisuus omaan arvoonsa ja yrittää ajatella kuin matemaatikko.

Rautatieasemalla tuoksuu korvapuusti. Mökkijärven pinta on tyyni, savusaunan löylyt pehmeät ja mustikat sinisiä myös sisältä. Olen Suomessa.

Näinä päivinä moni kysyy, olenko nyt palannut lopullisesti. Haluan vastata rehellisesti. Kerron vuokrasopimuksen olevan voimassa toistaiseksi. Sanon, etten enää usko suurisuuntaiseen lähdön, paluun ja pysyvyyden retoriikkaan.

En väitä unohtaneeni kesäloman aikana, mitä kaikkea Kaliforniaan jäi, mutten myöskään kiistä, etteikö Suomessa olisi sellaisia iloja, joita en ole kunnolla muistanut. On jälleenrakennustöitä, mutta myös sellaisia ystävyyksiä, joihin luiskahtaminen ei vaadi ponnistuksia: valmistetaan pastaa, lennätetään leijaa ja pilaillaan tulevan syksyn lohduttomien iltojen kustannuksella.

Vanhan kaavan mukaan juuri nyt pitäisi kirjoittaa teksti otsikolla Paluu ja löydä sen loppuun viimeinen piste. Koska tämä on business as the new usual ja uusia pelisääntöjä vasta määritellään, minulla ei ole vähäisintäkään aikomusta tehdä niin.

Lakritsipiippuvallankumous ei ole ohi.

Kaipaan vanhalta mantereelta kaikkein eniten juurevia ystävyyksiä – sellaisia, joita syntyy vasta, kun on selviydytty ja suoriuduttu yhdessä mitä ihmeellisimmistä käänteistä, tunnettu vuosia, kannettu muuttolaatikoita, pyöritetty opiskelijajärjestöjä, kirjoitettu harjoitustöitä ja juotu niin monta pannullista teetä, ettei lukumäärällä ole enää mitään merkitystä.

Tiedän, että jos pysyisin täällä tarpeeksi kauan, tännekin kehittyisi jotain samankaltaista. Ja vaikken pysykään, vuodessakin päästään pitkälle. Siksi on mahtavaa, että muutan viimeistään vappuna takaisin viimekesäiseen kotiini, koulukavereiden kämppikseksi. Samasta syystä parhuutta on sekin, että tänä viikonloppuna työ ja vapaa-aika lyödään iloiseksi sekamelskaksi täkäläisten infolaisteni järjestämässä epäkonferenssissa nimeltä InfoCamp. Leiri vaikuttaa niin lupaavalta, että osallistujia on tulossa Stanfordista ja Seattlesta asti.

Vaikka toisinaan onkin hyvä vetää töpseli seinästä, Internetin ansiosta on onneksi myös niin, että 10000 kilometrin etäisyys ei välillä merkitse juuri mitään. Kuten Sveitsin-aikoina opin, koti, lähteminen ja läsnäolo eivät ole niin totaalisia asioita kuin joskus kuvittelin.

Postia

Posted: 16/06/2010 in Uncategorized
Avainsanat:, , ,

Hyvä ystävä lähetti minulle viikko sitten postia.

Hän kertoi nähneensä unta, jossa matkustimme yhdessä pitkin Eurooppaa, kuten tapana on ollut. Kirjeen lopussa hän kirjoitti siitä, miten meidän molempien elämissä on tapahtumassa isoja käänteitä ja miten hienoa niiden keskellä onkaan tietää, että vaikka kaikki muu muuttuisi, ystävyys pysyy.

Se on voimauttavin tosiasia, joka minulle on sanottu pitkään aikaan.