Tämä on sellainen viikko, jona olisi helppo sortua tarkastelemaan elämää Suomen ja Yhdysvaltojen välisenä maaotteluna. Ei pitäisi. Kahtiajako ei kannata.
Paluufiiliksistä kysyville vastaan, että on melkein pelottavaa, miten helposti Kalifornian arkeen voi luiskahtaa: kampus vilisee tuttuja kasvoja, jooga- ja tanssituntien rutiinit ovat tutut, kadut siellä missä kuuluukin, ja neljän kuukauden jälkeen ravintolatkin voittopuolisesti vanhoilla paikoillaan.
Täällä on tämä todellisuus, ja tuntuu melkein kuin en olisi poissa ollutkaan. Ihmeellistä on, ettei se tarkoita, etteikö Helsingin-elämä silti olisi totta sekin.
Lakritsipiippuvallankumous 